Koulun tulisi arvostaa alanvaihtajia
Kirjoitin kollegani Tiina Härkösen kanssa mielipidkirjoituksen Suomessa opettajat ovat yksilösuorittajia (HS 4.7.). Kirjoitus sai osakseen kummastusta ja minulta kysyttiin, että yritänkö todella edistää sitä, että luokanopettajat opettaisivat yläkoulussa matematiikkaa. En. Toiset siihen oikeasti pystyvät ja toiset eivät. Yksin puurtava opettaja todennäköisesti huonommin, kuin sellainen, joka on osa aineen syvällisesti hallitsevaa yhteisöä ja pystyy hyödyntämään Khan Academyn kaltaista palvelua.
Tarkoitus on herätellä pohtimaan koulun rakenteita ja miettiä, miten niillä tuetaan opettajan ammatillista kasvua. Oma käsitykseni on, että opettajat palavat kouluissa loppuun vääristä syistä. Oman aineen opettamisesta, jonka ajattelisi olevan opettajalle merkityksellinen sekä ammatillisen kehittymisen että oman jaksamisen vuoksi, ei juurikaan työyhteisössä keskustella. Ikään kuin sen hallinta olisi itsestään selvyys, koska opettajat ovat niin korkeasti koulutettuja.
En väitä, etteikö suomalaisen koulumaailman etu olisi se, että aineenopettajilla on vahva oman aineen hallinta. Herättelen pohtimaan, mitä lieveilmiöitä pelkästään tämän painottamisella on. Soisin aivan toisenlaisen vastaanoton koulumaailmassa heille, jotka ovat hankkineet kannustimensa koulumaailman ulkopuolelta. Koulun työympäristö, jossa ei jaeta omia tuotoksia muiden hyödynnettäväksi, ei ole tulosvastuuta eikä yhteisiä palavereja opetuksen kehittämiseksi, on aikamoinen isku vasten kasvoja sellaiselle, joka on tottunut siihen, että jokainen yksilö on osa jotakin suurempaa ja arvokkaampaa kuin mitä yksin työskentelemällä on saavutettavissa.
Kommentit (0)