mrstoivola Taistelussa tasapäistämistä vastaan

Taivas varjele mitä siitä seuraisikaan, jos opettajat pelaisivat toisilleen

SDP lunasti vaalilupauksensa toisen asteen maksuttomuudesta. Hintalappua muodostaessa ei tulisi tuijottaa niinkään sitä maailmaa, joka meillä on nyt, vaan miettiä, mikä voisi samalla tukea koulumaailman muutosta.

Vuonna 2018 opetushallitus selvitti opetus- ja kulttuuriministeriön pyynnöstä, minkälaisia kustannuksia toisen asteen opiskelijoille aiheutuu oppimateriaaleista. Selvitys paljastaa lukio-opintojen hintalapuksi keskimäärin 2500 euroa, kun tietokoneen hankintahinnaksi oletetaan 600 euroa. Säästökeinona mainitaan vanhojen oppimateriaalien kierrättäminen, johon digimateriaalit eivät lisenssipolitiikkansa vuoksi taivu. Miksi halaistua sanaa ei mainita avoimista oppimateriaaleista?

Kun meillä puhutaan toisen asteen maksullisuudesta tai maksuttomuudesta, miksi lähtöoletuksena on nykyisen kaltaisen oppikirjabisneksen pyörittäminen? En suinkaan tarkoita, että kustannetun materiaalin aika olisi ohi. Haikailen ennen kaikkea avoimen ja kustannetun materiaalin perään. On surullista, että maa, joka ratsastaa maailman parhaimpien opettajien maineella, ei näe avoimien oppimateriaalien tuomaa lisäarvoa opettajien yhteisöllisyydelle. Suomalaisen koulujärjestelmän yksi isoimpia ongelmia on, että meillä on autonomisesti toimivia opettajia, mutta ei autonomisesti toimivien opettajien verkostoa. Meiltä puuttuu opettajien joukkue, joka pelaa toisilleen ja voittaa yhdessä.

Suomessa OAJ puolustaa hyvin vahvasti opettajien oikeuksia olla tuottamatta oppimateriaaleja toisten käytettäväksi. Ei kuulu opettajien toimenkuvaan! Hyvin moni opettaja kuitenkin mielellään sosiaalisessa mediassa jakaa tekemiään materiaaleja muiden käytettäväksi ja yhteisössä rikastettaviksi. Oman työpanoksen luovuttamisessa muille, ei itse menetä mitään, mutta hyöty voi omalle ammatilliselle kehittymiselle olla suunnaton. Kyse ei ole pelkästään yhdessä muokattavista oppimateriaaleista, vaan parhaimmillaan aidoista opettajan yhteisohjautuvuuden ja itseohjautuvuuden kokemuksista. Opettajat, jotka ovat itse saaneet kokea kollegoiden tuen omalle ammatilliselle kehittymiselleen, ymmärtävät sellaisen oppimiskulttuurin arvon, jossa ystävistä tulee merkityksellisiä toistensa oppimiselle. Nykykoulu edellyttää, että me opettajatkin olemme koko ajan oppimassa.

Avoimet oppimateriaalit ja oppimisympäristöt synnyttävät lisäarvoa oppimisen eriyttämiseen tuomalla joustavuutta aikaan, paikkaan, menetelmiin, toteutustapoihin sekä oppisisältöihin. Ne osaltaan romuttavat koulun rakenteellista välinpitämättömyyttä. Kun koko lukion oppimateriaali on samanaikaisesti oppilaiden käytössä, tukee se kokonaisuuden hahmottamista mahdollistaen joustavan liikkumisen eri kurssisisältöjen välillä. Tarvitsemme ennen kaikkea tuottavasti keskeneräisiä oppimateriaaleja, joissa on säilytetty avoimuus opettamisen ja oppimisen prosesseja kohtaan. Kun kustantajat luovat hyvän pohjan, avoimet oppimateriaalit eivät välttämättä lisää opettajan työmäärää, vaan ennemminkin muuttavat sen muotoa ja luonnetta teknologiaa hyödyntäen.

Siinä missä avoimet oppimateriaalit luovat yhdelle vahvan mielikuvan laaduttomuudesta, viestivät ne toisille opettajayhteisöstä, jossa yhteisöllisyys ja kehittämisinto ovat vahvasti läsnä. Kolmannelle avoimet oppimateriaalit saattavat olla ikävä ilmentymä kunnan säästöpaineista ja avoimet oppimisympäristöt lähinnä kaunisteltu totuus heitteille jätetyistä opettajista, joiden oletetaan tekevän maaleja jäähypenkiltä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Valtion pitäisi tuottaa keskitetysti verorahoilla ilmaiset oppimateriaalit koko valtakuntaan sähköisessä muodossa. Niitä ei tarvitse sen jälkeen kun hieman päivitellä tietyn väliajoin.

Onkohan kirjakustantajat päässeet lobbaamaan näin sekavan ja opiskelijoille kalliin oppimateriaalikäytännön?

Käyttäjän AnteroSmki kuva
Antero Säämäki

Opetusministeriö voisi ostaa avoimen materiaalin sisällön kirjoittajilta.
Ne olisi käytettävissä lukulaitteella tai kustantamoilta voisi tilata paperikopioita.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Tietokoneen oikea hinta on helppo selvittää: annetaan 10 satunnaisesti valitulle lukiolaiselle 600 euroa ja käsky ostaa lukiokäyttöön soveltuva, uusi tai käytetty tietokone niin, että loppurahat saa pitää.

Lasketaan koneiden hintojen keskiarvo ja jaetaan se 1.24:llä (arvonlisäveron osuus hinnasta). Näin saatu hinta, esimerkiksi 200 euroa, kerrotaan lopuksi 0.7:lla. Se kuvaa tilannetta, jossa valtio tai kunta ostaa koneita kerrallaan suuren määrä.

Tuo on se välitön kustannus, mikä veronmaksajille koneiden hankkimisesta aiheutuu. Tietokoneita saa joskus firmoilta myös ilmaiseksi, jos vain pystyy pomminvarmasti osoittamaan, ettei niiden mukana siirry luottamuksellista tietoa. Muuten ne menevät silppuriin ja sitten kehitysmaihin poltettaviksi.

Käyttäjän AaroKustaanheimo kuva
Aaro Kustaanheimo

Vanhoja tietokoneita voi saada toimimaan paremmin, jos vaihtaa Windowsin esimerkiksi Lubuntuun. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lubuntu

Käyttäjän jussikangasluoma kuva
Jussi Kangasluoma

"Suomessa OAJ puolustaa hyvin vahvasti opettajien oikeuksia olla tuottamatta oppimateriaaleja toisten käytettäväksi. Ei kuulu opettajien toimenkuvaan"

Käsittääkseni OAJ puolustaa opettajien oikeuksia saada korvaus tuottamastaan materiaalista. Mikä lienee ihan reilua.

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Eipä siinä mitään korvauksia ole jos se on tehty työajalla.

Käyttäjän jussikangasluoma kuva
Jussi Kangasluoma

Ei tietenkään silloin, eihän niin ole muuallakaan. Eikä OAJ sitä kiistä. Ongelma on se, että missä menee työajan raja ja mikä on omalla ajalla tehtyä.

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen Vastaus kommenttiin #5

Muilla aloilla tuo on aika yksiselitteistä. Ehkä se vuosityöaikauudistus tuo selvyyttä tähän.

OAJ ei ole oikein hyvin ajanut asioita jos tänä päivänäkään edes työaika ei ole selvillä. Muut olisivat jo lakossa.

Käyttäjän jussikangasluoma kuva
Jussi Kangasluoma Vastaus kommenttiin #10

Opettajan työaikaa on vaikea määrittää. Opetustunnit ovat aika yksiselitteistä mutta opettajat eivät kuitenkaan usein halua esimerkiksi liian tarkasti rajata kommunikointia vanhempien kanssa. Ongelmat halutaan hoitaa silloin kun niitä ilmenee. Itsekin hoidan kansainvälisyystoiminnan aina iltaisin ja viikonloppuisin sitä mukaa kun asiat ilmenevät. Arvioinneissa on sama homma.

Hiljaista ei ole juuri koskaan mutta erityisen kiireistä on silloin tällöin. Ongelma lienee siinä, ettei kukaan olisi valmis maksamaan kaikesta siitä työstä mitä opettavat tekevät niin ollaan tyydytty sopivaan korvaukseen. Vuosityöaika ei ratkaise tuota, koska sekin vaatii kompromisseja ja tyytymistä.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Kangasluoma, minäkään en voi suunnitella tietojärjestelmäkomponentteja ”vapaa-ajalla” muiden kuin työnantajani käyttöön.

Työnantajalla tulee olla oikeus kaikkeen materiaaliin, jota opettaja työssään käyttää. Kuukausipalkka korvaa paitsi oppitunnit, myös valmistelutunnit.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei tuottavia opettaja voisi palkita erilaisin kannustimin.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa jossa pyörii kaikkialla taustalla näkymätön hyvä veli - järjestelmä. Oppikirjabisneksessä ei ole mitään järkeä, mutta hyvin se on lobattu, kun moinen muinaisjäänne yhä elää. Sitten on nämä ay - liikkeet joka paikassa jarruina ja lopulta politiikot jotka puhuvat mitä sattuu. Se mikä eroaa menneistä vuosikymmenistä on se, että meillä on some, jossa voi tuoda epäkohtia esiin ja toivoa, että joku niihin tarttuu. Kaava on yleensä se, että joku päämedia 'herää' aiheeseen jonka jälkeen politiikot ovat perin ihmeissään, yllättyneitä ja ehkä lupaavat jotain joka ehkä tapahtuu ...

Käyttäjän jussikangasluoma kuva
Jussi Kangasluoma

Oppikirjabisnes toimii tietyiltä osin ihan hyvin. Minä saan käyttööni yleensä 5 henkilön vuoden materiaalien parissa tehdyn työn pilkkahintaan. Ja minä voin itse valita mikä monipuolisesta tarjonnasta on paras. Jos poistamme tämän kilpailun niin materiaalien taso saattaa heiketä ja valikoima muuttua suppeammaksi.

Olen kyllä sen kannalla, että osa perusmateriaaleista tuotettaisiin opettajien voimin avoimeen käyttöön mutten lähtisi suoralta kädeltä sulkemaan kustantajia näiltä markkinoilta. Materiaalia pitää kuitenkin päivittää tasaiseen.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Sinä saat, kyllä. Kunnat maksavat näistä materiaaleista vuosittain kymmeniä miljoonia ja jokaiselle keskiasteen opiskelijan perheille nämä ovat tuoneet samoin useiden miljoonien lisälaskun. Oletko ajatellut mitä kaikkea perheet voisivat nuorille tarjota, jos voisivat käyttää 800 euroa vuodessa / nuori johonkin tavoitteellisempaan?

Kunnatkin voisivat tarjota oppilailleen noilla rahoilla muutakin kuin pelkän kirjan.

Käyttäjän ChristerSuominen kuva
Christer Suominen

Mikä estää toisen asteen oppilaita opettajineen itse luomasta omia oppimateriaalejaan esimerkiksi Frenet-pedagokiikan keinoin?

Etenkin nykyaikana, jolloin tietoa on saatavilla netin kautta runsaasti, ja jonka tiedon oppilaat voivat työstää ryhmissään omiksi oppimateriaaleikseen.

Kirjoittaja on aivan oikeassa. Oppimateriaalituotanto on maassamme laitettava kokonaan uusiksi.

Käyttäjän jussikangasluoma kuva
Jussi Kangasluoma

Ainekohtaiset ryhmät ovat täynnä tällaista ja ajoittain niitä käytetään mutta hyvin toimitettu kokonaisuus on aina välttämätön luokkaopetuksen perustaa varten. Useiden koherenttien kokonaisuuksien kokoaminen irrallisista palasista on liian suuri työmäärä opettajalle.

Käyttäjän juholeppanen kuva
Juho Leppanen

Isojen kustantajien oppikirjabisneksen loppuminen merkitsisi kuoliniskua suomalaiselle kaunokirjallisuudelle, jonka julkaisemisen oppikirjat mahdollistavat. En tietenkään väitä, että valtion tehtävä olisi subventoida kaunokirjallisuutta oppikirjojen kautta. Sitäpaitsi subventiohan on jo olemassa kirjastojen kirjahankintojen muodossa. Asia ansaitsee kuitenkin tulla mainituksi.

Toisaalta, olisiko vahinkokaan kovin suuri, kun kerran kiinnostavinta kirjallisuutta Suomessa julkaisevat nykyään pienet ja keskisuuret kustantajat? WSOY ja Otava lienevät (en ole varma) suurimmat oppikirjakustantajat, ja aika lailla molemman jättiläisen kustannusohjelmien taso on laskenut menneistä vuosista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset