mrstoivola Taistelussa tasapäistämistä vastaan

Lopettakaa lukiolaisten hyppyyttäminen opettajalta toiselle

Helsingin sanomat uutisoi (HS 29.4.) ”Osa lukiolaisista on niin stressaantuneita, että heitä ahdistaa ja itkettää joka päivä”. Meinaa tässä itseltäkin itku päästä, kun tätä touhua katsoo sekä opettajana että lukioikäisen lapsen äitinä.

Lukio on ollut suurten muutosten alla pitkään, mutta yksi opettajille asetettu velvoite tuntuu jäävän vuodesta toiseen toteutumatta ja yksi muutos vie yksinkertaisesti pohjan pois oppilaiden turvalliselta kasvulta. Ensimmäinen liittyy arviointiin ja toinen koulun rakenteisiin.

Lukiolaki velvoittaa opettajat arvioinnilla ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Arviointi ei saa perustua summatiivisiin loppukokeisiin.

Summatiivinen, suoritusta valvova arviointi, ei yksinkertaisesti auta oppilasta oppimaan. Suoritusta valvova arviointi hyvin usein osoittaa, että oppilaan opiskelussa on jokin ongelma, mutta se ei osoita, mikä ongelma on. Jos koetta halutaan käyttää oppimisen tukemisessa, on ongelma suorituksen jälkeen paikallistettava, minkä jälkeen tulee miettiä, miten ongelmaan voisi tarttua. Erityisesti matematiikassa, oppilaiden koesuorituksista paljastuu ongelmia, jotka estävät matematiikan oppimista. Oppilaat ovat taitavia rakentamaan muureja oppimisensa tielle erityisesti tilanteessa, joissa heidät on saatu uskomaan kyvyttömyyteensä oppia. 

Kuinka hyvin formatiivista arviointia voidaan sitten koulussa toteuttaa, liittyy toiseen ongelmakohtaan. Aika huonosti, jos koulun rakenteet eivät tätä tue ja oppilaat kurssista toiseen hyppivät eri opettajille. Lukiosta on tullut paikka, jossa on hyväksyttävää, ettei opettaja tunne oppilaitaan. 

Erityisesti matematiikassa oppilaan pitäisi kulkea saman opettajan matkassa koko lukiotaival. Opettajalta toiselle hyppyyttäminen on eettisesti hyvin kyseenalaista, koska se romuttaa tuen pitkällä aikavälillä kehittyviä taitoja kohtaan. Vaikka matemaattisten käsitteiden ja rakenteiden täsmällinen tunteminen ja laskurutiini ovat keskeisiä matemaattisien osaamisen alueita, oppilaan matemaattisen ajattelun kehittyminen on verraten pitkä prosessi. Matemaattisen kompetenssin saavuttamisen keskiössä on oppilaan omat kehitysmahdollisuudet. Matemaattista kyvykkyyttä ei saavuteta opettajan täydellistä ja huoliteltua matematiikan kieltä toistamalla.

Omaa huolestuneisuuttani erityisesti matematiikan opettamista kohtaan lisää Timo Salminen mielipidekirjoitus (HS 26.4.). Hänen mukaansa korkeakoulujen pääsykoeuudistus ja sen mukanaan tuomaa lukiolaisten kasvavaa kiinnostus pitkää matematiikkaa kohtaan laskee Suomen matemaattista osaamistasoa entisestään. ”Kun heikommin pärjääviä opiskelijoita on yhä enemmän, perusasioiden opettamiseen joudutaan käyttämään enemmän aikaa, mikä on pois vaativien asioiden opetuksesta. Tämä johtaa vääjäämättä vaatimustason laskuun”, Salminen kirjoittaa.

Meillä ei ole varaa uhrata yhtään matemaattisesti innostunutta nuorta sillä, että vaatimustasoa lasketaan. Jokainen matemaattisesti innostunut nuori on Suomen kilpailukyvyn kannalta liian arvokas menetettäväksi. Matematiikan opettaja on pedagogi ja on itsestään selvää, että myös pitkän matematiikan sisällä oppimista on eriytettävä. Lukion opetussuunnitelma ei tue näkemystä siitä, että opettaja voisi valita opetukselle tason, jonka on sovittava kaikille. Oppimista tulee katsoa yksilön edellytysten kannalta, ei samana kaikille.

Pitkä matematiikka ei ole mitään sellaista, joka olisi vaan harvojen ja valittujen saavutettavissa. Kun oppilaan tahtotila on oikea ja koulun rakenteet kunnossa, me opettajat olemme positiivisen ongelman edessä.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Myös peruskoulun yläasteellakin on erillinen aineenopetus. Saman aineenkin opettajan vaihtumista on monesti mahdoton välttää, koska opettajat siirtyvät eläkkeelle, käyttävät vanhempainvapaita, vaihtavat työpaikkoja tai heidän määräaikaisuuksiaan päättyy. Tärkeämpää on, että luokanvalvojan ja opinto-ohjaajien roolit ovat selvät. On liian yleistä, että opinto-ohjaus on heikkoa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset