mrstoivola Taistelussa tasapäistämistä vastaan

Itseohjautuvuus ei ole kasvatuksen keino!

Yle uutisoi jälleen vahvasti koulun uutta opetussuunnitelmaa vastaan: Opetuksen uudistus on lisännyt tasoeroja luokassa, sanovat opettajat Ylen kyselyssä – "Heikoimmat tipahtavat kärryiltä, lahjakkaat ja viitseliäät tekevät ryhmätyöt" ja Opettajat Ylen kyselyssä: Uusi opetussuunnitelma ei vie opiskelua oikeaan suuntaan – "Teknologian palvontaa".

Uusi opetussuunnitelma noudattaa hyvin vahvasti samoja suuntaviivoja kuin edellinenkin ja molemmat pohjautuvat samaan vuodelta 1998 olevaan perusopetuslakiin. Arvioinnin osalta perusopetuslaki korostaa arvioinnin ohjaavaa ja kannustavaa luonnetta sekä oppilaan itsearviointitaitojen edistämistä, joka on edellytys itseohjautuvuuden kehittymiselle. 

Toisin kuin molemmissa Ylen jutuissa annetaan ymmärtää itseohjautuvuus ei ole kasvatuksen keino vaan kasvatukselle asetettu tavoite! Se, että oppilaalta edellytetään aktiivista ja vastuullista otetta oppimiseen, ei vähennä opettajan merkitystä oppilaan oppimiselle vaan ennemminkin korostaa sitä.

Sekä perusopetuslaki että opetussuunnitelma velvoittavat opettajat kiinnittämään huomiota siihen, mikä on hyvää koulutusta. Uutisointi tekee selväksi, ettei tässä ole onnistuttu. Se, miten hyvän koulutuksen tavoitteessa onnistutaan, ilmenee opintosaavutusten lisäksi oppilaiden hyvinvoinnissa, sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa ja kokemuksellisuudessa. Jos koulu ei onnistu tuottamaan jatko-opintokelpoisia positiivisesti matematiikkaan suhtautuvia nuoria, jotka uskovat omaan kyvykkyyteensä oppia, se ei ole opetussuunnitelman syy. 

Valitettavasti opettajat ovat ammatillisen kehittymisen ja jaksamisen suhteen maassamme kovin eriarvoisessa asemassa sen suhteen, missä koulussa he toimivat ja oppilaat sen suhteen, missä luokassa he opiskelevat. Suomessa on kolme kertaa isommat erot matemaattisten aineiden osaamisessa luokkien välillä kuin esimerkiksi Norjassa tai Ruotsissa. Tuloksien taustalla on TIMSS 2011 -tutkimus, joka erottelee myös oppilaiden luokat toisin kuin PISA. Olemme paistatelleet PISA:n parrasvaloissa erityisesti syystä, että meillä on maailman parhaat heikoimmat ja oppilaiden väliset tasoerot eri koulujen välillä ovat pienet. Minä en opettajana edes pyri siihen, että oppilaideni väliset tasoerot olisivat pienet, vaan siihen, että jokainen kehittyisi kykyjensä mukaiseen täyteen mittaansa ja kokisi matematiikan oppimisen mielekkäänä. 

Koulun muutos vaatii koulun johdolta erilaista vastuuta kuin mihin on totuttu. Aivan liian usein opettajan muutostyö törmää seinään, koska rehtori ei kanna vastuutaan muutoksen tukijana, vaan on joko hiljainen hyväksyjä tai etsii helppoja ratkaisuja vanhempien vastustukseen ja laittaa omaa työtään kehittävän opettajan ruotuun. Aivan liian usein koulun muutokselle tulee seinä vastaan, koska rehtorilta puuttuu pedagoginen johtajuus ja todellinen ymmärrys siitä, mitä opetussuunnitelma sanoo ja toisaalta ei sano.

Todellinen ongelma on myös resurssit. Opettajien oletetaan tekevän töitä ammatillisen kehittymisensä eteen vapaa-ajallaan ja iso osa opettajista ei tähän suostu. Onko se sitten ihme, että itseohjautuvuudesta tulee kasvatuksen keino, jos ei rakenneta ymmärrystä siitä, miten itseohjautuvuutta kohti voisi kasvattaa?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Kunhan kaikessa muistetaan se, että muutos ei ole itseisarvo mutta hyvä opetus on.

Käyttäjän mrstoivola kuva
Marika Toivola

Juuri näin. Koulussa toteutetaan hajanaisia muutosprojekteja. Näiden onnistumista lisäksi arvotetaan aivan muista syistä kuin siitä, minkälainen sysäys projekti oli opettajan ammatilliselle kasvulle ja kuinka projekti lopulta edisti ymmärrystä hyvästä opetuksesta.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Heikoimmat tipahtavat kärryiltä, lahjakkaat ja viitseliäät tekevät ryhmätyöt.»

Näistä ryhmätöistä tuli mieleen eräs tuttuni, joka suoritti kasvatustieteen opintoja eräässä yliopistossa. Siellä oli kertoman mukaan paljon näitä ryhmätöitä, joissa opettajaopiskelijat osallistuivat juuri samalla tavalla, että muut sluibasivat ja yksi teki.

Tai eivät ne heikoimmat varmaan kärryiltä tipahtaneet vaan suorittivat opintonsa loppuun, mikä tuolla menetelmällä oli ehkä helppoakin. Epäilemättä tiukin paikka oli gradussa, mutta sehän tunnetusti menee olemalla hieman "suuripiirteinen".

Käyttäjän MikaSaarela kuva
Mika Saarela

Uuden opetussuunnitelman suurin valuvika on siinä, että se edellyttää kehitystasoon nähden liian suurta itseohjautuvuutta liian varhain. Ei tämä valuvika tosin uusi ole. Kasvatustieteen laitoksilta tulee paljonkin esityksiä ja ideoita, joita didaktikot js professorit ovat hyvällä menestyksellä kokeilleet pienten, lukion käyneiden ja huippuoppilaista koostuvien opiskelijaryhmiensä kanssa. Sitten nämä metodit pitäisi ottaa käyttöön perusopetuksen yhä heterogeenisemmasta joukosta koostuvassa maailmassa. Äärimmillään ollaan yhtä pihalla kuin eräs tutkija, joka on pääasiassa ulkomaalaisiin tutkimuksiin nojautuen ottanut elämäntehtäväkseen arvostella koulua ja opettajia kyvyttömyydestä inkluusioon eli erilaisten oppijoiden pitämiseen samoissa opetusryhmissä huomaamatta, että opetuksen järjestäjä käyttää tätä härskisti säästökeinona. Erilaisten oppijoiden tarvitsema tuki jätetään resursoimatta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset