Kunpa tämä olisi vitsi

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen kirjoittaa tänään Länsi-Suomessa otsikolla ”Tämä ei ole vitsi”. Samaan aikaan Helsingin sanomat uutisoi ”Tutkimus paljastaa: Koulujen uudet menetelmät heikentävät oppimista merkittävästi”.

Liisa Keltikangas-Järvinen pääsee jutussa verekseltään kommentoimaan vielä julkaisemattomia Aino Saarisen tutkimustuloksia. Professori emerita tutunoloisesti tuomitsee koulun vaatimukset oppilaiden itseohjautuvuudesta, omatoimisuudesta ja vastuunotossa. Äkkiseltään tuntuu kummalliselta, että vanhojen vuosilta 2012 ja 2015 olevien PISA-testien tuloksien pohjalta voidaan vetää näin hurjia johtopäätöksiä uuden opetussuunnitelman epäonnistumisesta, joka ei tuolloin edes ollut käytössä. 

Hei­ken­ty­nei­den oppi­mis­tu­los­ten taus­tal­ta pal­jas­tuu Saarisen mukaan di­gi­taa­li­suu­den li­sääminen sekä ilmiöoppiminen. Omiin silmiini osuu Helsingin Sanomien kohta, jossa Saarisen kommenttia heikoista oppimistuloksista siteerataan seuraavasti: ”Tulokset eivät selittyneet sillä, että oppilaat eivät olisi osanneet käyttää digilaitteita. Itse asiassa niillä oppilailla, jotka osasivat jo ennestään käyttää digilaitteita erityisen hyvin, laskua oli enemmän. Saarisen mukaan he mahdollisesti lipsuivat käyttämään laitteen muita sovelluksia tai eivät jaksaneet kuunnella opettajan ohjeistusta digilaitteiden käytöstä ja turhautuivat.” Kyllä minäkin turhautuisin, jos joutuisin katsomaan koulussa vain opettajan työskentelyä.

On turha syyttää ilmiöoppimista tai digitaalisuutta huonoksi, jos opettajat eivät ole onnistuneet niiden käyttöönotossa. On turha odottaa uuden opetussuunnitelman leviämistä, jos sitä vastaan on rokotettu. ”Rokotus oppimista vastaan koostuu ylimielisyydestä, epäonnistumisen pelosta ja itsekeskeisestä halusta näyttää fiksulta”, Heinonen lataa.

Heinonen kirjoittaa muutosvastarinnasta ja urautumisesta yleisesti: ”Viime keväisen kyselyn mukaan työnantajat näkivät työntekijöiden merkittävänä heikkoutena urautumisen, kaavoihin kangistumisen ja muutosvastaisuuden. Jos henkilölle on 20 vuotta osoitettu sama toimenkuva päivästä toiseen, on vaikea olla urautumatta.” Minä kuitenkin luen sanoman koulukontekstissa ja samalla kummastelen opettajia, jotka suureen ääneen toitottavat "mitä minä sanoin". 

Heinonen toteaa, että parasta, mitä tämän päivän työelämässä voi toivoa, on vaativa työhaaste. Itseohjautuvuuden tavoite on sellainen ja samalla äärimmäisen tärkeä. Ihan hävettää, että Suomessa edelleen itseohjautuvuudesta puhutaan tällä tasolla. Sen opettajan, joka kuvittelee, että itseohjautuvuus vaan kasvaa, kun opettaja tai tehtävät sitä edellyttävät, on syytä mennä itseensä. Kuulostaa ihan liian helpolta tehtävältä maisteritutkinnon omaavalle kasvatusalan ammattilaiselle.

mrstoivola
Rauma

Marika on vuoden 2019 matemaattisten aineiden opettaja -kunniamaininnan saanut neljän kouluikäisen lapsen äiti, joka tekee väitöstutkimusta opettajan toimijuudesta käänteisessä oppimisessa (http://www.flippedlearning.fi). Hänen intohimonaan on niin oppilaiden kuin opettajien tasapäistämisen lopettaminen.

Profiilikuva: Jussi Partanen/IS

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu