mrstoivola Taistelussa tasapäistämistä vastaan

Kunpa tämä olisi vitsi

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen kirjoittaa tänään Länsi-Suomessa otsikolla ”Tämä ei ole vitsi”. Samaan aikaan Helsingin sanomat uutisoi ”Tutkimus paljastaa: Koulujen uudet menetelmät heikentävät oppimista merkittävästi”.

Liisa Keltikangas-Järvinen pääsee jutussa verekseltään kommentoimaan vielä julkaisemattomia Aino Saarisen tutkimustuloksia. Professori emerita tutunoloisesti tuomitsee koulun vaatimukset oppilaiden itseohjautuvuudesta, omatoimisuudesta ja vastuunotossa. Äkkiseltään tuntuu kummalliselta, että vanhojen vuosilta 2012 ja 2015 olevien PISA-testien tuloksien pohjalta voidaan vetää näin hurjia johtopäätöksiä uuden opetussuunnitelman epäonnistumisesta, joka ei tuolloin edes ollut käytössä. 

Hei­ken­ty­nei­den oppi­mis­tu­los­ten taus­tal­ta pal­jas­tuu Saarisen mukaan di­gi­taa­li­suu­den li­sääminen sekä ilmiöoppiminen. Omiin silmiini osuu Helsingin Sanomien kohta, jossa Saarisen kommenttia heikoista oppimistuloksista siteerataan seuraavasti: ”Tulokset eivät selittyneet sillä, että oppilaat eivät olisi osanneet käyttää digilaitteita. Itse asiassa niillä oppilailla, jotka osasivat jo ennestään käyttää digilaitteita erityisen hyvin, laskua oli enemmän. Saarisen mukaan he mahdollisesti lipsuivat käyttämään laitteen muita sovelluksia tai eivät jaksaneet kuunnella opettajan ohjeistusta digilaitteiden käytöstä ja turhautuivat.” Kyllä minäkin turhautuisin, jos joutuisin katsomaan koulussa vain opettajan työskentelyä.

On turha syyttää ilmiöoppimista tai digitaalisuutta huonoksi, jos opettajat eivät ole onnistuneet niiden käyttöönotossa. On turha odottaa uuden opetussuunnitelman leviämistä, jos sitä vastaan on rokotettu. ”Rokotus oppimista vastaan koostuu ylimielisyydestä, epäonnistumisen pelosta ja itsekeskeisestä halusta näyttää fiksulta”, Heinonen lataa.

Heinonen kirjoittaa muutosvastarinnasta ja urautumisesta yleisesti: ”Viime keväisen kyselyn mukaan työnantajat näkivät työntekijöiden merkittävänä heikkoutena urautumisen, kaavoihin kangistumisen ja muutosvastaisuuden. Jos henkilölle on 20 vuotta osoitettu sama toimenkuva päivästä toiseen, on vaikea olla urautumatta.” Minä kuitenkin luen sanoman koulukontekstissa ja samalla kummastelen opettajia, jotka suureen ääneen toitottavat "mitä minä sanoin". 

Heinonen toteaa, että parasta, mitä tämän päivän työelämässä voi toivoa, on vaativa työhaaste. Itseohjautuvuuden tavoite on sellainen ja samalla äärimmäisen tärkeä. Ihan hävettää, että Suomessa edelleen itseohjautuvuudesta puhutaan tällä tasolla. Sen opettajan, joka kuvittelee, että itseohjautuvuus vaan kasvaa, kun opettaja tai tehtävät sitä edellyttävät, on syytä mennä itseensä. Kuulostaa ihan liian helpolta tehtävältä maisteritutkinnon omaavalle kasvatusalan ammattilaiselle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Juu, opetussuunnitelma ja ilmiöoppiminen ovat molemmat loistavia. Kunhan vain opettajat eivät olisi niin kelvottomia ja oppilaat laiskoja ja tyhmiä.

Ei varmaan tarvitse turhaan odotella, että valot syttyisi?

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

"Muutosvastarinnasta" syyttely on kyllä todella väsynyttä ja halpahintaista psykologisointia tilanteessa, jossa joku osoittaa että keisarilla ei ole vaatteita.

Käyttäjän timo111 kuva
Timo Korhonen

Lauri Järvilehto avaa Hesarin jutun taustaa ja tutkimuksellista luotettavuutta mainiossa blogissaan: https://ajattelunammattilainen.fi/

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

"Heinonen toteaa, että parasta, mitä tämän päivän työelämässä voi toivoa, on vaativa työhaaste."

Tuo on tyhjänpäiväinen hokema, joka ei pidä paikkaansa. Nykypäivän työelämä on monessa tehtävässä niin kiireistä, että kaikki aika menee tulipalojen sammutteluun. Silloin toivoo ainoastaan, ettei mitään "vaativia haasteita" ilmaantuisi.

Heinosen kaltaisille julkishallinnon johtajille tämän kaltainen kiire on tietenkin tuntematon käsite.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"On turha syyttää ilmiöoppimista tai digitaalisuutta huonoksi, jos opettajat eivät ole onnistuneet niiden käyttöönotossa".

Ei kaikkea voida kaataa opettajien ja toteuksen kontolle. Osa oppilaista on sen tasoisia, että he eivät kykene itsenäiseen opiskeluun.

Eräs äiti kertoi, että matematiikan opettaja oli sanonut, että oppilaat saavat itse antaa itselleen läksyjä, ja poika ei antanut itselleen läksyjä koko syksynä.

Ehkä opettajan olisi pitänyt kuitenkin kontrolloida, että jotakin läksyjä sentään annettiin ja tehtiin? Mutta jos ilmiöoppiminen sallii tuollaisen menettelyn, se on huono metodi perustason opetukseen. Vasta yliopistotasolla on opiskelijalla kypsyyttä ja motivaatiota tällaiseen omatoimisuuteen.

Vaikuttaa siltä, että ilmiöoppiminen on keino "hoitaa" opetus tilanteessa, jossa opetusresursseja on leikattu niin, että kontaktiopetusta ei ole varaa pitää joka päivä. Silloin patistetaan oppilaat nettiin ja ryhmätöihin.

Kuka Kiven seitsemästä veljeksestä sanoikaan, että "hyvä lapsi kasvattaa itse itsensä"? Viisaampi veli totesi siihen: "Sen tempun haluaisin nähdä". - Niin minäkin.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#5

>Kuka Kiven seitsemästä veljeksestä sanoikaan, että "hyvä lapsi kasvattaa itse itsensä"? Viisaampi veli totesi siihen: "Sen tempun haluaisin nähdä". - Niin minäkin.

ooo

Arvo Ylppö sanoi että lapset kasvattavat toinen toisiaan.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Pitää varmasti paikkansa: lapset oppivat toisten lasten seurassa jossakin määrin sosiaalisia taitoja.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Jo pelkästään poliitikoiden käyttämä termi digiloikka kertoo, että kysymys on koulumaailmaan viedystä haihattelusta. Mitään loikkaa ei ole eikä tule, sillä digitalisaatio ei ole mikään itseisarvo vaan väline muiden joukossa.

Käyttäjän JormaKuusela kuva
Jorma Kuusela

Pitänee lukea vielä kerran Opetussuunnitelman perusteiden yleinen osa. Sitä ennen olisi viisainta olla kommentoimatta, mutta hyvätkin avaukset katoavat silmistä parissa päivässä. Siksi epävarma varaslähtö.
Epävarmuuteni liittyy siihen, että kovin suurten ja abstraktien asioiden tulkinta ja käytännön toteutus jäävät toisinaan yksittäisten koulujen tai jopa yksittäisten opettajien vastuulle. Se on vaihtelevissa toimintaympäristöissä työskenteleville opettajille melkoinen haaste. Haastavuuden esimerkistä käynee professoreiden erimielisyydet. Liisa Keltikangas-Järvisellä on yksi näkemys, ja opetussuunnitelmatyöhön osallistuneilla kasvatustieteen professoreilla on epäilemättä ollut omat perustelunsa. Lienevätkö hekään olleet yksimielisiä. Ehkä juuri asiatuntijoiden julkinen keskustelu auttaa selkiinnyttämään asioita.
(Tunnustan kuuluvani siihen pieneen vähemmistöön, jonka mielestä esimerkiksi joukko-oppi olisi tarjonnut hyvän perustan matemaattiselle ja loogiselle ajattelulle. Sitä kokeilua pilkataan vieläkin. Oliko vika joukko-opissa vai kokeilun käytännön toteutuksessa?)

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Joukko-oppi kuuluu ilmeisesti läheisesti samaan kategoriaan kuin ilmiöoppiminen. Kuten joukko-opissa virhe on tehty siinä, että loogiselle ajattelulle perustuva oppiminen tulee vastaan liian varhaisessa vaiheessa. Oppilaat eivät ole siihen vielä kypsiä. Oman käsitykseni mukaan sellaista voisi ajatella merkittävämmin vasta lukioasteella.

Käyttäjän PasiKarlsson kuva
Pasi Karlsson

Heinonen ministerinä oli mukana valtion edustajana tuhlaamassa Soneran rahoja 3500 miljoonaa 3G ilmatila kaupoissa.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Heinonen on ilmiö, joka ei opi.

Käyttäjän MattiESimonaho kuva
Matti Simonaho

"Saarisen mukaan he mahdollisesti lipsuivat käyttämään laitteen muita sovelluksia tai eivät jaksaneet kuunnella opettajan ohjeistusta digilaitteiden käytöstä ja turhautuivat"

Riippumatta siitä mitä kullakin tunnilla opetetaan, jos se mitä opetetaan ei vastaa lapsen/nuoren henkilökohtaista lahjakkuutta tai sitä lähinnä tukevia oppiaineita, turhautumista esiintyy. Joskus lapsen/nuoren turhautuminen purkautuu levottomana käyttäytymisenä. Vika ei ole lapsessa/nuoressa, vaan siinä että "Lapsia EI KOHDELLA tasa-arvoisesti YKSILÖINÄ, ja he EIVÄT SAA vaikuttaa itseään koskeviin asioihin KEHITYSATÄÄN VASTAAVASTI. " - eli päinvastoin kuin Suomen Valtiovallan/Kansan Perustuslain 6§; "Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. "

Käyttäjän MattiESimonaho kuva
Matti Simonaho

Pari viikkoa sitten sain kirjeen vanhemmalta jonka 5:sluokkalaisnen lapsi laskee kotona 9:sluokkalaisten matematiikkaa "kun koulussa ei saa": Matematiikka on hänen henkilökohtainen lahjakkuutensa.

Että on silmiinpistävän lahjakas yhdessä asiassa merkitsee sitä että on silmiinpistävän heikko jossain toisessa. Tässä tapauksessa k o lapsi on muita heikompi lukemisessa ja kirjoittamisessa - johon hän saa erityisopetutsta jotta "pääsisi samalle tasolle kuin kaikki muut oppilaat" = hänet pakotetaan ylisuoriutumaan - jolla on omat vaikutuksensa lapseen (psyykkisesti) - josta hänen matemaattinen lahjakkuutensa kärsii.

Vika ei ole lapsessa/lapsissa, vaan mitä, miten ja kuinka paljon on opittava sellaista mikä ei vastaa lapsen henkilökohtaista lahjakkuutta.

Riippuen iästä, lapsi on tuhansia kertoja fyysisesti heikompi ja psyykkisesti herkempi kuin aikuinen. Jos pedagogiikan soveltaa aikuiselle opettajalle, hän sekoaa.

Käyttäjän TuulaKomsi kuva
Tuula Komsi

Nyt on vähän epätodellinen olo, kun minun mielestäni Heinosen juttu oli ihan uskomatonta hölynpölyä ja tästäkään blogista en tajua mitään. Paitsi sen, että joillakuilla on nyt maalaisjärki täysin kadonnut, samoin kuin empatia ja muistikuva siitä, millaista oli olla lapsi. Jotkut elävät nyt sellaisessa utopiassa, että keskivertoihmisten psykologia olisi jonkin digi- tai muun loikan kautta muuttunut yhtäkkiä ihan toisenlaiseksi. Mutta ei kai evoluutiokaan niin nopeasti ihmistä muuta?

Käyttäjän KimmoKoskinen1 kuva
Kimmo Koskinen

Vähän paremmissa piireissä eletään jo ihmisyyden aikaa 2.0. Meidänkaltaiset teollisuudessa, suunnittelualoilla, telekommunikaatiossa, palveluissa ym. vielä tarpovat perustoopet eivät vain kykene ymmärtämään, miten fantastista on, kun palkankorotuksen tai vakituisen työsuhteen sijasta saa työnantajalta uuden, ennennäkemättömän haasteen jonka kimppuun pääsee ihan itse taitojaan mittelemään.

Tämä haaste voi olla jokin ihmisyyttä suuresti edesauttava täsmähanke, kuten aikarajoitettu matkapuhelinliittymiä ja oheispalveluita mahdollisimman paljon myymään tähtäävä henkinen kisa. Tai se haaste voi olla alaspesifistä problematiikkaa mittaava "asiakas on tyytymätön ostamansa Emenera(c)-KasaSontaa(tm)(r) -tuotteen ominaisuuksiin"-keissi.

Itse teen töitä lähinnä rahan takia ja kun noista haasteista ei pahemmin ylimääräistä makseta, olen ihan tyytyväinen jos hommat menee joskus ilman suurempia taisteluita. Harvinaisempaa se kyllä on.

Vielä mitä tulee tämän Heinosen haihattelukirjoituksen ja ala-asteen opetuksen metodien asiayhteyteen, on mielestäni kohtalaisen outoa lähteä vertaamaan näitä kalaa ja kerrostaloa toisiinsa enkä oikein ymmärtänyt koko homman pointtia?

Käyttäjän JukkaMattsson kuva
Jukka Mattsson

"Kyllä minäkin turhautuisin, jos joutuisin katsomaan koulussa vain opettajan työskentelyä."

Mielenkiinnolla odotan kommentteja kyllästyisikö kukaan teistä jos joutuisi katsomaan koulussa vain opettajan työskentelemättömyyttä?

Nykyään on liian monelle opettajille tullut tavaksi tehdä jotain muuta, kuin mistä heille maksetaan palkkaa. Tai sitten ei aikaa ole riittävästi.

Muutama tunti viikossa ei riitä pitämään oppilaita tyytyväisenä ja he ovat niitä jotka "riman korkeuden" määrittävät suorittaessaan opintojaan.

Toimituksen poiminnat