mrstoivola Taistelussa tasapäistämistä vastaan

Jo joutui aika todistusten

Kohta suvivirsi soi ja on aika todistusten. Sosiaalisen median keskustelupalsojen mukaan, hetkeen valmistautuminen ei ole kovin mieluinen isolle osalle opettajista. Kevätjuhlapäivänä vanhempia puolestaan kohtaa pettymys, kun he eivät saakaan nauttia lastensa kohdalla samasta niin autuaaksi tekevästä ”viimeisestä tuomiosta”, jonka perusteella kaikki kylän lapset oli helppo laittaa paremmuusjärjestykseen.  

Facebookissa eräs opettaja avautuu aiheesta seuraavasti: ”Työnantajani ohjaa minua antamaan nelosluokkalaisille todistuksen, jossa rastitan oppilaan saavutusten mukaan, onko tavoitteet saavutettu tai ei ole saavutettu. Mielestäni todistus ei kerro kenenkään tavoitteiden saavuttamisen toiveista tai saavutuksista yhtään mitään, näiden haaveiden etenemisestä tai toiveiden toteutumisesta. Kylmää kyytiä, joka ei ketään vie ainakaan eteenpäin.” Opettaja on oikeassa siinä, että todistus itsessään ei kerro oppilaiden tavoitteiden saavuttamisen syvyydestä yhtään mitään. Se on vain ”lain velvoitteen täyttämä asiakirja”, kuten eräs opettaja keskusteluketjussa toteaa. Mitä muuta sen sitten pitäisi olla tai se voisi olla?

Arviointi pohjautuu perusopetuslakiin (1998, 22 §), joka sanoo arvioinnista seuraavasti: ”Oppilaan arvioinnilla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Oppilaan oppimista, työskentelyä ja käyttäytymistä tulee arvioida monipuolisesti.” Laki on kaikkea muuta kuin uusi. Uutta on se, että opetussuunnitelma pyrkii vihdoinkin oikeasti saamaan lain käytäntöön painottamalla formatiivista arviointia. Oppimisen aikainen arviointi on prosessi, eikä sitä voi supistaa kovinkaan onnistuneesti paperille, minkä vuoksi useissa kouluissa on oikeutetusti päädytty antamaan todistus rasti ruutuun -meiningillä.  

Keskustelu etenee nopeasti siihen, että olisi hyvä liittää jotakin sanallista palautetta arvioinnin lisäksi. Jossakin koulussa annetaankin neljä arviointilausetta rastiarvion perään oppiaineittain, minkä lisäksi työskentelytaidot arvioidaan oppiaineittain. ”Mahdoton työmäärä, mistä ei voi kieltäytyä”, parahtaa opettaja. Mitä näillä lauseilla lopulta pyritään saamaan aikaan? Formatiivisuuden vaatimusta ne eivät enää kevätjuhlapäivänä täytä. Siinä kun on kyse oppimisen ongelmien löytämisestä ja niihin puuttumisesta. Mielestäni perusopetuslain hengen mukaista olisi ennemminkin liittää lyhyt lapsen tai nuoren oma kuvaus todistukseen opinnoistaan. Vanhempana itselleni tämä olisi vähintäänkin herttainen loman aloitus ja alku todennäköisesti antoisalle keskustelulle lapsen vahvuudet huomioiden.

Keskeistä kevätjuhlapäivänä on se kaikki, mikä todistuksesta ei näy: Kuinka hyvin lapsi ja vanhemmat ovat oikeasti perillä tavoitteiden saavuttamisesta? Minkälainen oli tuo matka, jossa lasta arvioinnin keinoin kannustettiin oppimaan? Arviointi on ennen kaikkea eettistä toimintaa. Siinä ei olekaan tarkoitus olla viimeisellä tuomiolla kuin vasta päättötodistusta saataessa, jolloin todistuksella kilpaillaan seuraavasta opiskelupaikasta. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JaniTuononen kuva
Jani Tuononen

Ensinnäkin totean sen, että itselläni ei ole kokemusta nykyisistä todistuksista.

Jos opetussuunnitelma haluaa painottaa formatiivista arviointia, minkä takia todistuksiin tulisi lisätä lauseita, kun todistukset ovat summatiivista päättöarviointia?

Luulisin formatiivisen arvioinnin tapahtuvan lukukauden aikana, ettei todistuksen arvosana tule yllätyksenä ja oppilaalla on mahdollisuus halujensa mukaan parantaa todistusta.

Jos ymmärsin oikein, olisi hieno idea, että oppilaat arvioisivat tai kertoisivat opiskelustaan kirjallisesti vapaassa muodossa todistuksen yhteydessä.

Piti googlettaa "formatiivinen arviointi".

Soiko suvivirsi enää, kun se loukkaa uskonnollisuudellaan?

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Missä määritellään ne tavoitteet, jotka pitää olla saavutettu? Onko ne kerrottu todistuksessa? Ollaanko menossa kohti oppilaiden itsearviointia? Viime aikojen Pisa-tutkimukset ovat näyttäneet, että parhaiten pärjäävät ne maat, joissa totellaan opettajaa, istutaan kiltisti koulupuvussa ja tehdään kunnolla kotiläksyt. Taatusti suoritukset arvioidaan numeroilla!

Kaikki nämä hölmöydet suomalaisessa koulussa ovat peräisin kirjoituspöytäpedagogien halusta nostaa omaa statustaan vanhasta kansankynttilästä "uusimpia tieteellisiä menetelmiä" soveltaviksi pedagogiikan maistereiksi.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Seurailen tätä opettajien tuskailua sanallisesta arvioinnista ihmetellen. Olen parikymmentä vuotta työskennellyt koulussa, jossa annetaan monipuolinen, kannustava, realistinen sanallinen arviointi oppilaille lukuvuositodistuksessa.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Tämä on vähän kuin vaatisi kaikille pääsyä yliopistoon ja kaikenlaisten pääsykokeiden lopettamista. Ja ylioppilaskirjoituksistakin juuri valitettiin, että luovat turhia paineita.
Kun ei ne kaikki vaan mahdu sinne yliopistoon ja paineita pitää oppia sietämään.. Kaikista ei tule lääkäreitä.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Poikalapset syrjäytetään tehokkaasti ja kuohitaan tarkoituksellisesti todistukset poistamalla.

Pojat janoavat kilpailua, voittamista ja häviämistä. Vai oletko joskus nähnyt poikia, jotka eivät pelaa tennista laskien pisteitä ja voittaakseen. Tytöt ja naiset tekevät näin.

Koululaitos toimii naisten ehdoilla.

Pojat syrjäytyvät.

Toimituksen poiminnat