mrstoivola Taistelussa tasapäistämistä vastaan

Harrastavatko opettajat oppilasshoppailua?

Tiistain A-studiossa (21.11.2017) olin opettajaedustajana pohtimassa, mikä suomalaisessa matematiikan opiskelussa mättää, erityisesti pojilla. Kysymys on kaikkea muuta kuin helppo ja on kirvoittanut valtavan kirjoitusryöpyn, joissa nimimerkin turvin haukutaan opettajia.

Helsingin Sanomat (24.11.2017) nostaa ongelman valokeilaan ”luokkashoppailun”, jolla kuoritaan tavallisilta luokilta kerma pois. ”Vaikka Suomessa tapahtuu vain vähän niin sanottua koulushoppailua, niin koululuokilla shoppailu sen sijaan on totta”, toteaa Mari-Pauliina Vainikainen Helsingin yliopistosta. Luokkashoppailun seurauksena näennäisesti tavalliset luokat eivät ole enää tavallisia.

Voidaanko koulu- ja luokkashoppailun rinnalle nostaa opettajien oppilasshoppailu? Vastaavatko matematiikassa tasoryhmät opettajien harrastamaa shoppailua? Opettaja, joka pyrkii pitämään kiinni luentomaisesta tiedon siirtämisestä, on tavallisissa luokissa kohtuuttomien haasteiden edessä. Oppilaiden osaamiserot ovat huimat. Siinä missä joku yläkoululainen on tokaluokkalaisen tasolla toiselle sopivaa haastetta tuo luokitason matematiikka.

Jos maamme matemaattisen osaamisen romahtaminen olisi opettamisesta kiinni, sitä ei yksinkertaisesti olisi. Kyllä suomalaiset opettajat opettaa osaavat, mutta ikävä kyllä se ei taida riittää. Aivan kuten Jorma Kauppinen haastattelussamme totesi, tämä on laajempi ja monisyisempi ongelma.

Ratkaisuksi ehdotan käänteistä oppimista, joka auttaa opettajaa katsomaan oppimista oppilaan silmin ja auttaa oppilasta tulemaan itsensä opettajaksi. Käänteisessä oppimisessa oppilasaineksen heterogeenisuus käännetään oppimisen voimavarakasi. Opettaja ei luovu opettajajohtoisesta opettamisesta siksi, etteikö sillä saataisi hyviä tuloksia aikaiseksi. Opettaja luopuu jostain, jossa on oikeasti hyvä, kasvaakseen vielä paremmaksi.

Mistä sitten tiedän kasvaneeni opettajana paremmaksi? Arviointikeskusteluissa kysyn aina oppilailta: ”mitä kuuluu ja miten sinulla matikan opiskelu sujuu”. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes kaikki vajaasta sadasta oppilaastani sanoivat, että heillä menee hyvin. Heillä menee matematiikan opinnot hyvin huolimatta siitä, ovatko he kuutosen vai kympin oppilaita. Kyse on heidän tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. Ei siitä, että minä päättäisin, että kympin oppilailla menee hyvin ja kutosen oppilailla huonosti. Matematiikka-asenteet eivät ratkaise koko ongelmaa, mutta uskon vahvasti, että positiivinen asenne oppimiseen on valtava voimavara jokaisella oppimisen tasolla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Katselin ohjelman ja mieleeni tuli siinä samalla kuinka aikoinaan 60- luvulla peruskoulun suunnitteluryhmä olisi halunnut erilliset tasoryhmät juuri matematiikkaan ja kieliin. Onhan selviö, että tasoerot ovat juuri matikassa ehkä kaikkein suurimmat? Silloin ehdotukset hylättiin tasa-arvon vastaisina, jos sen oikein muistan. Näinhän tämä nykyään menee:)

Muuten tykkäsin sinun esiintymistavastasi ja varmasti osaat myöskin oppilaille antaa sopivasti kannustusta, huomioiden myöskin heikommat yksilöt positiivisesti. Se on hienoa. Kannustus kannattaa aina enemmän, kuin lyttääminen ja vertailu parempiin oppilaisiin.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari
Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

En tiedä kysyitkö tuota minulta Ilkka, mutta vastaan kuitenkin. Oppilasaines on niin eritasoista, niinhän se on aina ollut ja niin tulee vastaisuudessakin olemaan.

Pakottamalla lapsia samaan muottiin ja samoihin odotuksiin, saamme vain liian levottomia, kiusaajia ja masennuslääkkeitä syöviä nuoria edelleen jatkossakin.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Kysyin itse asiassa blogistilta sitä, että mistä matematiikkaongelmat johtuvat.

Saa siihen toki muutkin vastata.

Ei kai aina näitä ongelmia ole ollut?

(En nyt jahtaa mitään tiettyä vastausta.)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #7

Kiitos Ilkka, olen liian vikkelä, mutta mieluummin kuulisin blogistin oman vastauksen.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #10

Niin, ja itse asiassa pojat on pärjänneet matematiikassa (PISA) aiemmin tyttöjä paremmin, sekä Suomessa että muualla:

"PISA-vertailussa tyttöjen ja poikien erot matematiikan
osaamisessa olivat poikien hyväksi kaikissa muissa
maissa paitsi Islannissa. Monissa maissa, esimerkiksi
Suomessa ja Japanissa, erot olivat pieniä."

https://matematiikkalehtisolmu.fi/2006/erik2/tytot...

Joten joku syy tilanteen muuttumiselle varmaan pitäisi löytyä...

Käyttäjän mrstoivola kuva
Marika Toivola

Ei ole olemassa yhtä vastausta tai tulokulmaa aiheeseen. Itse panostan yhteisöllisyydestä saatavaan voimaan. Pidän matemaattisen identiteetin kehittymistä oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeänä ja se vaatii voimistuakseen yhteisöä. Flippedlearning.fi sivustolta löytyy opettajille suunnattuja blogitekstejä, jos menetelmä enemmän kiinnostaa.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

Matematiikka on Suomessa tällä hetkellä aliarvostettu laji. Ei ole matematiikkakerhoja eikä niiden välisiä matematiikkakilpailuja.

Ei luulisi olevan vaikeaa järjestää, kun tarvitaan vain kyniä ja paperia.

Kyse on asenteista ja arvostuksesta.

Kannattaa muistaa, että samoin kuin musiikin, myös matematiikan, kemian ja fysiikan "kieli" on kansainvälinen. Matemaattinen osaaminen on yhtä arvokasta pääomaa kuin kielitaito.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

En muista aiemminkaan (1980-luvulla) kerhoja ja kisoja niiden välillä olleen. Pari kaveria kävi pokkaamassa fysiikan ja kemian palkinnot olympiakisoista, mutta siinä ne kaikki kisat oli.

Nykyään näkyy olevan enemmän kisoja:
https://www.jyu.fi/luma/tapahtumat/keski-suomen-ja...

Helsingissäkin:
http://www.mayk.fi/tietoa-meista/kenguru/

Käyttäjän mrstoivola kuva
Marika Toivola

Kyllä matikkakilpailuja on tarjolla. Viimekuussa osallistuin ysien ja muutaman kasin kanssa maolin järjestämään kisaan, jossa sadan parhaan tulokset julkaistaan ja parhaimmat pääsee mittelöidään Viroon. Iästä riippuen on erinomaisesti menestyneille tarjolla myös lukio- tai yliopistopaikkoja suoraan.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Eli kisoja siis on enemmän kuin ennen?

Mika Sarivaara-Satta

Yleinen oppivelvollisuus nykymuodossaan taitaa olla ajan- ja resurssienhukkaa ainakin osalle oppilaista, koska jo lukemaan ja laskemaan oppiminen voi olla oppilasuran huippusuoritus.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Muistelen suurella lämmöllä 60- luvun Helsingin Kulmakoulun matematiikanopettaja, maisteri Martti Ojalaa. Koko lukion ajan pohdimme toisen asteen yhtälöitä, epäyhtälöitä, ”poppakolmioita”, logaritmeja, aritmeettisia ja geometrisia sarjoja ja ties mitä.

Lukion loppuvaiheessa kun maist Ojala taas kerran ratkoi yhtälöä liitutaululla hän kesken kaiken kääntyi meidän oppilaiden puoleen ja kysyi, mikä on tämän kaiken tarkoitus, ja vastasi itse: - Oppia matemaattinen ajattelutapa.
Se oli hieno päätös lukion matematiikan tunneille.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Jokainen kilpailee itsensä kanssa - oli mottona hyviä oppimistuloksia saaneessa Ressun lukiossa.

Tiedän myös erään tositapauksen, jossa miespuolinen matikanopettaja kertoi jokaisen tunnin alussa tyttöjen matikkapäätä halventavan vitsin. Eräs kiitettävän matikan tyttöoppilas, unohti suorittaa ylioppilastutkintoon tarvittavan matikantuntien kurssimäärän.

Eikö paras lähtökohta ole aloittaa samalta viivlta. "Tyttöjä suosivakin" voitaisiin muuttaa rakenteeltaan sukupuolisensitiiviseksi opetukseksi. Meillä kun roolit ja sukupuolten välinen segrekaatio työelämässä ovat Euroopan jyrkimpiä.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Matemaattisesta ajattelusta ja sukupuolittuneisuudesta tulee mieleen eläköityneen proffa-opettajani toteamus: "Tytöt vain pänttää".

Myös yliopistossa luentomaiset massakurssit saavat keskinkertaisimmat arvosanat opiskelijoilta. Ajatteluttamiseen ja osallistuttamiseen olisi monia keinoja, mutta pahus vieköön ne tarvitsisivat myös lisää opettajaresursseja. Jos ei sitten panna oppilaita tai opiskelijoita itse arvioimaan toinen toisiaan?

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

"Jos ei sitten panna oppilaita tai opiskelijoita itse arvioimaan toinen toisiaan?"

Vielä pahempaa, nykyisen muodin mukaisessa ryhmätyöskentelyssä pannaan oppilaat opettamaan toisiaan. Jokainen ryhmätöitä tehnyt tietää, että ryhmässä vain muutama harva tekee töitä ja muut ovat vapaamatkustajia. Tällä tavalla ei kyllä osaamisen keskiarvo kasva, vain tyhmyys tiivistyy.

Uusin villitys on "ilmiöpohjainen" oppiminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että oppilaat pannaan opettamaan itseään. Voi vain kuvitella millaisille harhapoluille oppi voi johtaa.

Olisikohan aika luopua tällaisista pedagogisista haihatteluista, joiden tosiasiallinen tarkoitus on vain nostaa opettajien itsetuntoa, ajatuksella, että "kyllä mekin osataan". PISA-tulokset osoittavat, että parhaiten oppi menee perille maissa, joissa istutaan kiltisti luokassa koulupuvut päällä ja kuunnellaan opettajan opetusta.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

"Uusin villitys on "ilmiöpohjainen" oppiminen."

Ilmiöpohjainen kuvailee kyllä, että opetus perustuu todellisiin ilmiöihin ja niiden tarkasteluun. Ilmiöpohjaisuus pulpahti esiin 2008.

Monta vuotta puhuttu myös oppilaslähtöisyydestä (tai oppijalähtöisyys). Siinäkin oppilaat itseopiskelevat, kun oppimisprosessi perustuu "yhteistyöhön", jossa opetusta yksilöllistetään oppijan tarpeisiin.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Itse olen törmännyt ilmiöihin vain luonnonilmiöiden yhteydessä ja itseasiassa luonnontieteen opetus on aina perustunut näiden selittämiseen. Miten tällainen ilmiöpohjainen oppiminen sopii esimerkiksi humanististen aineiden opetukseen, kuten kielten tai historian? Ikävä kyllä näitä voi oppia vain pänttäämällä ulkoa perusasiat.

Käyttäjän mrstoivola kuva
Marika Toivola

Kyse ei ole ollenkaan ryhmätöistä vaan yhteisöllisestä oppimisesta. Jokainen tekee töitä omien tavoitteidensa mukaan ja yksinkertaisesti käyttää kavereita tai opettajaa apuna, kun kokee sille tarvetta. Itselläni onnistuneimmat eivät enää etene opinnoissaan luokkatasolla vaan seuraavalla. Raumalla on sikäli ihana tilanne, että Lukio on vapauttanut kaikki matikan kurssinsa yläkoululaisten suoritettavaksi. Eriyttäminen ylöspäin on koko ajan läsnä. Itselläni seiskaluokasta lähtien kaikkein vaikeimmat tehtävät ovat vanhoja ylioppilaskoetehtäviä. Matematiikasta innostuneet näyttävät muille, mistä matematiikan oppimisessa on kyse. Siitä, että haastaa itseään ja kysyy apua. Tätä voi jokainen oppilas tehdä omalla tasollaan.

Toimituksen poiminnat