Hyvä paha läksy

Jari Mesämuuronen on tehnyt pitkittäistutkimuksen, jossa samojen oppilaiden matemaattisia taitoja on tutkittu kolmannen luokan alusta toisen asteen loppuun. Tulokset ovat vähintäänkin huolestuttavia. Toista astetta päättäessään yli 4 % oppilaista on matemaattisilta taidoiltaan toisen luokan lopun tasolla ja 18 % oppilaista on maksimissaan viidesluokkalaisen tasolla. Osaaminen eriytyy jo perusopetuksen alaluokilla, mutta erot laajenevat perusopetuksen yläluokilla ja toisella asteella. Matemaattinen osaaminen ei juuri näytä lisääntyvän niillä lukion opiskelijoilla, jotka eivät kirjoita matematiikkaa, mikä varmasti vahvistaa mielikuvaamme ulkoisen pakon välttämättömyydestä.

Olin kuuntelemassa Karvin järjestämä pitkittäistutkimuksen julkaisuseminaaria 14.3.2017 Helsingissä. Metsämuurosen tuloskatsaus lööppeineen oli suorastaan viihdyttävä, vaikka tulokset ovatkin kaikkea muuta kuin musiikkia korville. Yle nosti yhden lööpeistä "Samat matikan taidot: Hyvästä lukiosta arvosanaksi 5, huonommasta 9" ansaitsemalleen paikalle. Tilaisuuden kommenttipuheenvuorot viimeistä Laura Tuohilammen puhetta lukuunottamatta olivat kyllä sievoinen järkytys. Niissä lääkkeeksi ehdotettiin pääasiassa pakkoa. Opetushallitus ja OAJ peräänkuuluttivat lähinnä vanhempien vastuuta, joka tuskin auttaa tutkimuksesta nousseeseen huoleen: "Koulujärjestelmä ei tasoita kotien eroja, ylioppilasperheiden lapset saavat 2 vuoden etumatkan."

Kuinka valmiita me opettajat lopulta olemme kriittisesti pohtimaan omaa toimintaamme ja sen merkityksellisyyttä nykyaikana? Kuinka valmiita me olemme menemään lasta tai oppilasta puolitiehen vastaan ja luopumaan valmiista suunnitelmistamme? Pitkittäistutkimuksen valossa on silkka mahdottomuus valita sellaista yhteistä opettamisen tasoa, joka olisi sopiva kaikille saman luokan oppilaille. Pyrkimys tällaisen tason valintaan ei tue oppilaan sisäisen motivaation muodostumista matematiikkaa kohtaan, vaan pikemminkin vahvistaa käsitystä oppilaan kyvyttömyydestä oppia matematiikkaa. Kaikki voivat oppia, jos saavat oppia omalla tasollaan.

Yksi ulkoisen pakon ilmentymä on läksyt. Pitääkö niitä antaa? Tutkimustulokset kiistatta osoittavat, että läksyt edistävät oppimista, jos oppilaat tekevät niitä. Entä jos he eivät läksyjä tee? Parempi kysymys opettajan työn kehittämisen kannalta on, miksi oppilaat eivät läksyjä tee? Ovatko ne ylipäätään järkeviä, oppilaalle oikean tasoisia ja pitäisikö niitä tehdä jossain muualla kuin kotona? 

Itse en yläkoulun opettajana kotona tehtäviä läksyjä juurikaan anna. Mielestäni meillä on ruhtinaallisesti aikaa opiskella asiasisällöt koulussa, jos oppilaat saavat käyttää ajan oman oppimisensa kannalta tehokkaasti. Toki moni oppilas kotona tehtäviä läksyjä oma-aloitteisesti ottaa. Oppilaiden omissa läksyissä ihan parasta on se, ettei minun tarvitse niiden tekemistä mitenkään kontrolloida. Toki tapauskohtaisesti saatamme joskus yksittäisen oppilaan kanssa päätyä sopimukseen, jossa läksyjä otetaan. Käänteisessä oppimisessa, jossa oppimista lähtökohtaisesti tarkastellaan yksittäisen oppilaan edellytysten kannalta, läksyasia on helppo. Niitä nimittäin tehdään pääasiassa tunnilla ja yhteistyössä oppilastovereiden kanssa sekä tarvittaessa opettajan avustamana. Kotiin useat oppilaat ottavat läksyksi seuraavaan aiheeseen tutustumisen joko kirjan tai videon avulla.

Taannoin erään yhdeksäsluokkalaisen pojan isä otti yhteyttä tokaisten, että on se kumma kuinka vaativaksi matematiikan opiskelu on muuttunut. Edelliseltä opettajalta sai kympin paljon helpommalla ja nyt isä sai laskea joka ilta poikansa kanssa matematiikan tehtäviä. Sanoin, että on todella hienoa, jos teillä on aikaa laskea laskuja poikanne kanssa. Olethan kuitenkin huomannut, että vaativimmat tehtävät ovat vanhoja lyhyen matematiikan ylioppilastehtäviä ja poikasi on vasta yhdeksäsluokkalainen?

Niin siinä sitten lopulta läksyjen kanssa kävi, että eniten läksyjä tekevät oppilaat, jotka tulevat valitsemaan lukiossa pitkän matematiikan. Hienoa on ollut myös salakuunnella keskusteluja, joita oppilaat yhdessä käyvät tietäessään, että porukasta on joku ensi tunnilla poissa. Kyse on ollut sopimuksesta, meneekö kukaan vielä uuteen aiheeseen.    

mrstoivola
Rauma

Marika on vuoden 2019 matemaattisten aineiden opettaja -kunniamaininnan saanut neljän kouluikäisen lapsen äiti, joka tekee väitöstutkimusta opettajan toimijuudesta käänteisessä oppimisessa (http://www.flippedlearning.fi). Hänen intohimonaan on niin oppilaiden kuin opettajien tasapäistämisen lopettaminen.

Profiilikuva: Jussi Partanen/IS

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu