Hyvä paha läksy
Jari Mesämuuronen on tehnyt pitkittäistutkimuksen, jossa samojen oppilaiden matemaattisia taitoja on tutkittu kolmannen luokan alusta toisen asteen loppuun. Tulokset ovat vähintäänkin huolestuttavia. Toista astetta päättäessään yli 4 % oppilaista on matemaattisilta taidoiltaan toisen luokan lopun tasolla ja 18 % oppilaista on maksimissaan viidesluokkalaisen tasolla. Osaaminen eriytyy jo perusopetuksen alaluokilla, mutta erot laajenevat perusopetuksen yläluokilla ja toisella asteella. Matemaattinen osaaminen ei juuri näytä lisääntyvän niillä lukion opiskelijoilla, jotka eivät kirjoita matematiikkaa, mikä varmasti vahvistaa mielikuvaamme ulkoisen pakon välttämättömyydestä.
Olin kuuntelemassa Karvin järjestämä pitkittäistutkimuksen julkaisuseminaaria 14.3.2017 Helsingissä. Metsämuurosen tuloskatsaus lööppeineen oli suorastaan viihdyttävä, vaikka tulokset ovatkin kaikkea muuta kuin musiikkia korville. Yle nosti yhden lööpeistä "Samat matikan taidot: Hyvästä lukiosta arvosanaksi 5, huonommasta 9" ansaitsemalleen paikalle. Tilaisuuden kommenttipuheenvuorot viimeistä Laura Tuohilammen puhetta lukuunottamatta olivat kyllä sievoinen järkytys. Niissä lääkkeeksi ehdotettiin pääasiassa pakkoa. Opetushallitus ja OAJ peräänkuuluttivat lähinnä vanhempien vastuuta, joka tuskin auttaa tutkimuksesta nousseeseen huoleen: "Koulujärjestelmä ei tasoita kotien eroja, ylioppilasperheiden lapset saavat 2 vuoden etumatkan."
Kuinka valmiita me opettajat lopulta olemme kriittisesti pohtimaan omaa toimintaamme ja sen merkityksellisyyttä nykyaikana? Kuinka valmiita me olemme menemään lasta tai oppilasta puolitiehen vastaan ja luopumaan valmiista suunnitelmistamme? Pitkittäistutkimuksen valossa on silkka mahdottomuus valita sellaista yhteistä opettamisen tasoa, joka olisi sopiva kaikille saman luokan oppilaille. Pyrkimys tällaisen tason valintaan ei tue oppilaan sisäisen motivaation muodostumista matematiikkaa kohtaan, vaan pikemminkin vahvistaa käsitystä oppilaan kyvyttömyydestä oppia matematiikkaa. Kaikki voivat oppia, jos saavat oppia omalla tasollaan.
Yksi ulkoisen pakon ilmentymä on läksyt. Pitääkö niitä antaa? Tutkimustulokset kiistatta osoittavat, että läksyt edistävät oppimista, jos oppilaat tekevät niitä. Entä jos he eivät läksyjä tee? Parempi kysymys opettajan työn kehittämisen kannalta on, miksi oppilaat eivät läksyjä tee? Ovatko ne ylipäätään järkeviä, oppilaalle oikean tasoisia ja pitäisikö niitä tehdä jossain muualla kuin kotona?
Itse en yläkoulun opettajana kotona tehtäviä läksyjä juurikaan anna. Mielestäni meillä on ruhtinaallisesti aikaa opiskella asiasisällöt koulussa, jos oppilaat saavat käyttää ajan oman oppimisensa kannalta tehokkaasti. Toki moni oppilas kotona tehtäviä läksyjä oma-aloitteisesti ottaa. Oppilaiden omissa läksyissä ihan parasta on se, ettei minun tarvitse niiden tekemistä mitenkään kontrolloida. Toki tapauskohtaisesti saatamme joskus yksittäisen oppilaan kanssa päätyä sopimukseen, jossa läksyjä otetaan. Käänteisessä oppimisessa, jossa oppimista lähtökohtaisesti tarkastellaan yksittäisen oppilaan edellytysten kannalta, läksyasia on helppo. Niitä nimittäin tehdään pääasiassa tunnilla ja yhteistyössä oppilastovereiden kanssa sekä tarvittaessa opettajan avustamana. Kotiin useat oppilaat ottavat läksyksi seuraavaan aiheeseen tutustumisen joko kirjan tai videon avulla.
Taannoin erään yhdeksäsluokkalaisen pojan isä otti yhteyttä tokaisten, että on se kumma kuinka vaativaksi matematiikan opiskelu on muuttunut. Edelliseltä opettajalta sai kympin paljon helpommalla ja nyt isä sai laskea joka ilta poikansa kanssa matematiikan tehtäviä. Sanoin, että on todella hienoa, jos teillä on aikaa laskea laskuja poikanne kanssa. Olethan kuitenkin huomannut, että vaativimmat tehtävät ovat vanhoja lyhyen matematiikan ylioppilastehtäviä ja poikasi on vasta yhdeksäsluokkalainen?
Niin siinä sitten lopulta läksyjen kanssa kävi, että eniten läksyjä tekevät oppilaat, jotka tulevat valitsemaan lukiossa pitkän matematiikan. Hienoa on ollut myös salakuunnella keskusteluja, joita oppilaat yhdessä käyvät tietäessään, että porukasta on joku ensi tunnilla poissa. Kyse on ollut sopimuksesta, meneekö kukaan vielä uuteen aiheeseen.
Hyvä periaate läksyjen suhteen. Sitä kannattaisi yleisemmin soveltaa. Ilman läksyjäkin koululaisen työpäivä on riittävän pitkä. Kaikilla ei ole ollenkaan mahdollisuutta tehdä kotona läksyjä. Joidenkin kohdalla läksyistä tulee hirveä kierre jos ”vastuulliset” vanhemmat rupeavat jankuttamaan ja painostamaan tai sanktioimaan läksyjen tekoa ja koulussa opettaja moittii. Pahimillaan lapsi menettää halun käydä koulua ja rupeaa pinnaamaan. Monet vanhemmat yrittävät myös parhaansa mukaan auttaa lasta tehtävien suorittamisessa ja siinä syntyy usein ärtymystä ja kinaa kun pedagogiset taidot puuttuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Joka vuosi Suomalaisilla yrityksiltä mailmalta jää hyviä sopimuksia tekemättä ja mahdollisuuksia käyttämättä kielitaidon ja monikulttuurisen pätevyyden puuttumisen vuoksi. Kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten on mahdollisimman hyviin tuloksiin päästäkseen pystyttävä muodostamaan erilaisista kieli- organisaatiokulttuureista, verkostoja toimiva kokonaisuus ja viestimään tehokkaasti, tähän toimintaympäristöön ei Ruotsin kieli ole pystynyt vastaamaan.
Huomioitavaa on että Ruotsi ja muut pohjoismaat, ovat kielellisesti osaavampia,ja monikielisempiä, ja ovat jo osana kaupallista kieliorganisaatiota. Tässä Suomi on auttamattomasti jäljessä.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Kouluissa opiskellaan myöhempää elämää varten. Vaikka pääsiäispöydässä yksi humanisti totesi, että mitä matikalla oikein tekee? Hän ei ole koulun jälkeen tarvinnut siniä eikä cosinia eikä muutakaan samankaltaista matematiikkaa. Ärsyttii, sillä matikka yhtä lailla kuin kieletkin ovat tärkeitä, kun ajattelee tulevaisuutta ja mahdollisuuksia toimia eri tehtävissä. Harmittaa, että matematiikka taidot tuntuvat olevan alamäessä.
Läksyt ja harjoittelu ovat tärkeitä. Lukiolainen totesi, että pitkän matikan kokeet olivat menneet aiempaan nähden huonommin kun ei ollut jaksanut harjoitella. Näinhän voi käydä, jos aika menee muuhun koulun sijaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Matemaattinen osaaminen ei juuri näytä lisääntyvän niillä lukion opiskelijoilla, jotka eivät kirjoita matematiikkaa, mikä varmasti vahvistaa mielikuvaamme ulkoisen pakon välttämättömyydestä”.
Kyllä valitettavasti näin on. Ulkoinen pakko on välttämätön ”paha” minkä tahansa alan edistymiseen. Opiskeluaikoinani joskus (kaun sitten) istuin muutamalla kurssilla ”kuunteluoppilaana” ilman aikomustakaan tentata ko kurssia. Kävi niin etten oppinut näiltä kurssseilta yhtään mitään!
Eikä tämä rajoitu opiskeluun. Kymmenen vuotta sitten (2008) maailmaa ravisteli paha talouslama. Selvästi tämä lama paransi teollisuustuotteiden, esim autojen laatua, koska yhtiöt joutuivt kamppailemaan henkiinjäämisestään. Useat suuret keksinnöt, kuten tietokone, ydinaseet, tutka, jne on tehty sota-aikana kun kansat kamppailivat olemassaolostaan.
Englanninkielessä on sanonta, että ”necessity is the mother of all development”.
Ts koululaiset on pakotettava tekemään kotiläksynsä.
Ilmoita asiaton viesti