*

mrstoivola Taistelussa tasapäistämistä vastaan

Jos tavoitamme uuden OPS:n hengen, valmistaudumme seuraavaan Pisaan.

Jos haluamme pärjätä Pisassa paremmin, on syytä pysähtyä ja miettiä, mitä testi oikein mittaa? Jokaiselle lienee tuttu lause: ”Pisa mittaa vain arkielämässä tarpeellisia taitoja. Toista on Timms, jossa otetaan mittaa jatko-opintokelpoisuudesta.” Sain kunnian osallistua kolmen matematiikan kompetenssin huippututkijan, Jeremy Kilpatrickin, Mogens Nissin ja Ross Turnerin, kurssille Oslon yliopistossa 2014. Kyseiset herrat ovat sekä Pisan että Timmsin terävintä kärkeä. Tuon kurssin jälkeen olen ollut Pisan pauloissa ja ymmärtänyt paremmin sen kauneuden.

Pisa vastaa kysymykseen, mitä on matemaattinen osaaminen ja luo pohjan matemaattiselle monilukutaidolle, jota uusi opetussuunnitelmamme peräänkuuluttaa. Vaikka tutkijat eivät olekaan yksimielisiä matemaattisen monilukutaidon käsitteestä, hyvin usein viitataan tässä yhteydessä Nissin matematiikan kompetenssin käsitteeseen, jonka Pisa (OECD, 2013) kiteyttää seuraavasti: Matematiikan osaaminen tarkoittaa yksilön kykyä muotoilla, käyttää ja tulkita matematiikkaa erilaisissa tilanteissa. Se pitää sisällään matemaattisen päättelyn sekä matemaattisten tietojen, käsitteiden, menetelmien ja välineiden käyttämisen ilmiöiden kuvaamisessa, selittämisessä ja ennustamisessa. Se auttaa yksilöitä tunnistamaan matematiikan merkityksen ympäröivässä maailmassa ja tekemään tarvittavia perusteltuja päätöksiä osallistuvina, rakentavina ja ajattelevina kansalaisina.

Vaikka koe suoritetaan yksilötasolla, matemaattisen monilukutaidon käsite, jota kokeessa nykyisin mitataan, on perusluonteeltaan yhteisöllinen. Kilpatrick kritisoi vahvasti opetusta, jossa oppilaat seuraavat opettajan ennalta suunniteltua toimintaa ilman ainuttakaan väärää askelta. Hänen mielestään toiminta antaa paitsi oudon kuvan siitä, mitä on matemaattinen osaaminen, ruokkii mielikuvaa, etteivät hyvät oppilaat tee virheitä. Tämä saattaa edelleen johtaa tilanteeseen, ettei oppilaan kannata edes yrittää ymmärtää asiaa ennen kuin se on opetettu, ettei hän opi ajattelemaan matemaattisesti väärin.

Matemaattista monilukutaitoa ei tueta nojautumalla behavioristiseen arviointikäsitykseen. En sano, etteikö Pisaan pitäisi harjoitella, vaan päinvastoin. Välttämättä paras tapa ei kuitenkaan ole vastaavien summatiivisten testien tekeminen. Kilpatrickia edelleen lainaten: ”Tuttuihin opettajan toimintatapoihin pohjautuvat mastery learning tyyppiset kokeet eivät tue sellaista matemaattista osaamista, joka on oppilaiden itsensä kehitettävissä ja siirrettävissä uusiin yhteyksiin.” Oppilaita ei tule totuttaa sellaiseen reiluuteen, että matematiikan kokeessa kysytään vain asioita, joita on opetettu. 

Jos tavoitamme uuden opetussuunnitelman hengen, tulemme samalla harjoitelleeksi tulevaa Pisaa varten. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Minna Hänninen

Uusi opetussuunnitelma kuulostaa aina hyvältä; onhan se uusi :)

Olen tulevaisuudessa elävä ihminen, tai ainakin olin, mutta tänään havahduin nykyhetkeen. Aina koulusta keskusteltaessa näin mielessäni tulevaisuuden ihmiset nauramassa kippurassa sille mitä nykyään opetetaan. Mutta mitä hyötyä minulle on elää tulevaisuudessa kun nykyisyyskin on keksitty. Koulu on sitä mitä on ja muuttuu hitaasti, mutta varmasti, kuten kaikki muukin.

Minna Hänninen

En tunnista itsessäni matemaattista monilukukutaitoa. Miten se ilmenee arjessa? Ilmeneekö se luontaisesti vai pitääkö se kaivaa itsestään? Kun kerran loin nykyhetken, niin varmaan voisin luoda myös matemaattisen monilukutaidon...ehkä.

Toimituksen poiminnat