*

mrstoivola Taistelussa tasapäistämistä vastaan

Anna oppilaiden epäonnistua

Fysiikan ja taloustieteen Nobelin palkinnot vuodelle 2016 on jaettu. Mitä yhteistä on professorien Michael Kosterlitzen (Yle 4.10.2016) ja Bengt Holmströmin (HS 10.10.2016) haastatteluissa sekä uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa (POPS)?

”Enimmäkseen vain istun, ja tuijotan papereita. Ja yritän selvittää, onko missään mitään järkeä. Yleensä ei ole. Fysiikka on loppujen lopuksi 99 prosenttia epäonnistumista, ja prosentin verran onnistumista”, toteaa Michael Kosterlitz.

Holmström puolestaan puhuu lämmöllä amerikkalaisesta professoristaan, jota Helsingin sanomat siteeraa seuraavasti: ”Oli ollut vaikea tentti. Holmström oli yrittänyt todistaa matemaattisesti jotain, mutta pitkä polku oli lopulta johtanut umpikujaan. Hän kirjoitti tenttipaperiin, että ei, tämä ei nyt tainnut mennä näin. Kun tenttivastaukset palautettiin, Holmströmin paperissa luki: Jos Jumala olisi ollut ollenkaan oikeudenmukainen, argumentointisi olisi pitänyt toimia. Tärkeintä oli sittenkin ollut matka, ei perille pääseminen. Tästä matkasta professori oli antanut opiskelijalleen täydet pisteet.”

Holmström intoutuu myös muistelemaan opettajaansa DeLeeuwia, joka ensimmäisenä päivänä antoi opiskelijoille luettavaksi matematiikan kirjan, jonka pohjalta oli tarkoitus aloittaa keskustelu reaalianalyysistä. Persoonallista oli myös antaa oppilaiden tehdä töitä väärän olettamuksen eteen nauttien oikeana olemisen illuusiosta kunnes he päätyivät umpikujaan. DeLeeuwin opetusmetodi oli Holmströmin mielestä briljantti. Minusta se tavoittaa uuden POPS:n syvimmän olemuksen. Oppimisen kannalta keskeisiä ovat oppilaan ajattelun aktiivisuus, oppimisprosessin itseohjautuvuus sekä oppimisen vapaus.

Joko olisi aika yleisemminkin antaa virheille se arvo, mikä niille oppimisen edistämisessä kuuluu? Joko olisi aika lopettaa taululle täydellisten virheettömien mallilaskujen laskeminen ja ruokkia vääristynyttä mielikuvaa siitä, mitä on matemaattinen osaaminen?

Uusi POPS sanoo erittäin vahvasti, että oppimisen potentiaali tulee nähdä siinä, mitä oppilas sanoo ja tekee. Opettajan rooli ei ole tiedon jakaminen vaan oppilaiden matemaattisen monilukutaidon tukeminen. Toki faktatietoudella, terminologian tuntemuksella, käsitteistön hallinnalla sekä laskurutiinilla on edelleen tärkeä rooli matematiikan osaamisessa, mutta keskiössä on oltava oppilaan omat kehitysmahdollisuudet. Matemaattinen osaaminen ei tarkoita muistamista, miten kussakin tilanteessa tulee toimia vaan rohkeutta uskaltaa yrittää, haastaa itseään ja tehdä virheitä. Kun niitä oikein paljon tekee, saattaa olla jonakin päivänä Nobelin arvoinen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Anna oppilaiden epäonnistua''

Ei se oppilaalle ole ongelma vaan opettajalle.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Kyllä kertotaulun oppiminen perustuu muistamiseen. Koulussa keskeistä on kulttuurin siirto ja siihen liittyen eri alueiden PERUSTEIDEN oppiminen. Tuohon tutkiva oppiminen ei ole kovin tehokasta.

Blogin alkuesimerkissä viitataan uutta luovaan tutkimukseen. Kouluoppimisen kannalta kyse on kontekstiharhasta. Toki koulussa on hyvä myös oppia, että suurin osa tutkimustyöstä on väärien hypoteesien testaamista.

Luonnontieteen nobelistien ÄO on samaa tasoa kuin korkeakouluopiskelijoiden keskimääräinen ÄO. Sitkeys ja pitkäjännitteisyys ovat tärkeämpiä kuten myös hyvä tutkmusryhmä ja haastava aloitusprojrkti.

USA:ssa tietääkseni todettu, ettei itsearviointi toimi edes korkeakoulutasolla.

Erehtymisen korostaminen harhaista:

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/205...

Ville-Matti Vilkka

Kyse lie kuinka kertotaulu opitaan: kuin joukko satunnaisia merkkejä vai kuin toisiinsa kytkeytyviä merkityksellisiä asioita. Siinä ero. Kun asioiden mielelliset yhteydet selviävät on ne helpompi myös muistaa. Mielellisyyden löytäminen on usein pidempi polku kuin pelkkä ulkoa oppiminen. Sen vain tekee mieluusti. Syystä tai toisesta ihminen vainuaa merkityksien polkuja ja lähtee seuraamaan niitä.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Luovuus on tärkein keino erottua harmaasta keskiälykkäiden joukosta.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Virheettömyyden tavoittelu aiheuttaa paljon vahinkoa melkein kaikissa oppiaineissa.

Bravuurina ehkä kieltenopetus, jonka tulisi lähteä liikkeelle virheellisestä yksinkertaisesta puhekielestä, eikä teoreettisesta täydellisestä kirjakielestä. Nykyisin lopputuloksena on vaikenemista ja epävarmuutta useilla eri kielillä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Kielten opiskelu on sisältötyhjää, virheet ok. Matematiikka ja tieteet toisenlaista.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

“Genius is one percent inspiration, ninety-nine percent perspiration.”
― Thomas A. Edison

Todellakin tärkeää olisi, ettei epäonnistumista pelätä ja kuten Thomas Alva Edison on sanonut, niin 99 prosenttia neroudesta on hikoilua ja vain 1 prosentti inspiraatiota.

Itse pidän kans siitä Edisonin sanonnasta, että löytyi lopulta yksi hyvä keino ja 10000 väärää keinoa.

https://www.goodreads.com/author/quotes/3091287.Th...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Edisonia ei kannata käyttää ikonina. Oikean materiaalin etsintä perustuu kokeiluun.

Esim. fysiikan opiskelussa ei voida labrassa kuin havainnollistaa asioita.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

En pidäkään Edisonia tieteellisessä mielessä ikonina, mutta elämänmakuisen filosofian näkemystä hänellä oli. Hän oli käsittääkseni kokeileva ideoija ja keksijä, kuten hänen sitaattinsakin osoittaa. Pitää muistaa että nykyään Thomas Edisonin kaltainen henkilö käyttäisi varmasti hyödykseen aikakautemme työkaluja laajemmin.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

#7:
Tuossa on totta toinen puoli. Minä olen tulkinnut sen niin, että tarvitaan hitunen inspiraatiota, mutta ennen kaikkea pirusti työtä.

Mistä tulee mieleen se toinen puoli virheiden hyväksymisessä. Ilman muuta pitää paikkansa se vanha sananlasku, jonka mukaan yrittänyttä ei laiteta. Hyvä yritys on ansiokas vaikka tulos ei onnistuisikaan. Samoin myös etsijä päätyy pakostikin harhapoluille. Mutta se toinen puoli, joka täytyy myös muistaa on se, että yhtä yrittävää etsijää kohti on myös joukko niitä, jotka yrittävät kaupata tekemiään virheitä nerouden tunnusmerkkeinä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Joo. Mutta blogistin konteksti on kasvatus ja hän syyllistyy yleistysharhaan esimerkissään.

http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219728-yleis...

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Varmaan Edisonin mielestä hän oli hikoillut itse tarpeeksi ja ehkä vähän liikaa. Itse en usko tuollaisiin prosentteihin, vaan nerous on paljon myös synnynnäinen ominaisuus. Albert Einstein taisi pitää luovuutta ja leikkimielisyyttä tärkeimpänä osana ajattelukykyä ja itse olen samankaltaisen ajattelun kannalla. Jos teemme kuten sanotaan emme tee ikinä mitään uuttaa ja rajoja rikkovaa.

Epäonnistumisten markkinointi nerouden ilmentymänä voi mennä läpi joskus, mutta lopulta jäljelle jää vain totuus, koska ihmiskunta ei voi vajota valheeseen, koska sen jälkeen millään ei olisi enää mitään väliä!

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Niin, erona taitaa kuitenkin olla se, että Holmström puhuu yliopisto-opiskelijoista, joilla (ainakin teoriassa) ne ikävästi ja vanhakantaisesti päntätyt perustaidot ovat jo hanskassa.

Samoin, yliopisto-opiskelijan voi olettaa jo olevan sen verran kypsempi, että pystyy tekemään tulevaisuuttaan koskevia päätöksiä ja ohjaamaan omaa oppimisprosessiaan oikeaan suuntaan.

Perusopetuksen osalta taas voi hyvin kysyä, missä määrin lapsi kykenee tekemään oman tulevaisuutensa kannalta oikeita päätöksiä ja kiinnostumaan tulevaisuutensa kannalta tärkeistä asioista.

Ei ole kovin vaikea kuvitella Jonnea (nimi muutettu) 13v, joka itseohjautuvasti käyttää aikansa etsien koulun tarjoamalla tabletilla aikuisviihdettä geometrian perusteiden tai ruotsin kielen kieliopin opettelun sijaan.

Samalla voi myös kysyä, miksi Jonne ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa tekemisistään? Onko logiikka jotakuinkin sellainen, että Jonne ymmärtää kyllä tarvitsevansa joskus vuosien päästä jatkokoulutuksessa matematiikkaa ja muita tylsiä aineita ja osaa siten itseohjautuvasti niistä kiinnostua, muttei ymmärrä ettei saa kävellä kassan ohi maksamatta?

Vai onko tässä kenties ilmeinen vaara sille, että Jonne ei ihan osaa vielä itseohjautua oikeisiin asioihin, ja tulee syssineeksi siinä samalla oman tulevaisuutensa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Niinpä. Ja eihän kasvatustiede edes ole tiede, vaikka noita väikkäreitä väsäävätkin:

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/186...

Käyttäjän NikoSillanp kuva
Niko Sillanpää

Solakivi on nähdäkseni asian ytimessä. Matemaattisten todistustekniikoiden hallitseminen sillä syvyydellä, että luovuus tulee merkittäväksi tekijäksi, on mitä ilmeisimmin väestön valtaosan täysin ulottumattomissa. Tämä riippumatta oppimisympäristön sallivuudesta ym. ominaisuuksista (mistä blogisti itse asiassa taitaa enemmänkin puhua). Sama pätee menetelmätasolla matemaattiseen mallintamiseen ja myös hypoteesien generointiin.

Toimituksen poiminnat