*

mrstoivola Taistelussa tasapäistämistä vastaan

Avoimissa oppimisympäristöissä ei ole kyse vapaasta kasvatuksesta

Keijo Tahkokallio kyseenalaistaa Ylen haastattelussa voimakkaasti lasten oikeuksia korostavan kasvatuksen sekä suomalaisen koulutusjärjestelmän uudistukset kohti avoimia oppimisympäristöjä. Toisaalta Maarit Korhoseen tempaus hankkiutua eroon pulpeteista on mielestäni saanut kohtuutonta julkisuutta puhuttaessa opettajien konkreettisesta työstä oppimiskulttuurien muuttamiseksi. Onko tämä se taso, jolla Suomessa pystytään keskustelemaan oppimisen uudistamisesta?  

Suomessa on kärjistäen vallalla kaksi uudistuksen aaltoa, jotka sanovat toimivansa oppilaskeskeisen oppimisen nimeen. Toisessa lähinnä lopetetaan opettajajohtoinen opetus ja laitetaan oppilaat itseopiskelemaan. Toisessa suuntauksessa sen sijaan keskeistä on opettajan roolin muuttuminen itseohjautumista tukevaksi. Jotta oppilaan itseohjautumista voi tukea, on syytä ymmärtää mistä itseohjautumisessa on kyse. Kyse ei ole itseoppimisesta. Itseohjautumista ei edes käsitteenä määritellä ilman yhteisöä. Itseohjautumista edistävässä oppimiskulttuurissa oppilaille annetaan tilaa tulla osaksi oppivaa yhteisöä, jonka yksittäinen jäsen opettaja on.

Mitä sitten ovat avoimet oppimisympäristöt ja ennen kaikkea mihin niillä pyritään? Avoin oppimisympäristö ei tarkoita nuoren jättämistä oman onnensa nojaan eikä etenkään sitä, että oppimisympäristö jätetään yksinkertaisesti antamatta. On suorastaan loukkaavaa opetuksen kehittämisestä kiinnostuneita opettajia kohtaan, että oppilaskeskeisillä oppimisympäristöillä viitataan vapaaseen kasvatukseen. Avoimilla oppimisympäristöillä pyritään saamaan aikaan optimaalinen joustavuus ajan, paikan, menetelmien, toteutustapojen ja oppimissisältöjen suhteen.

Suomalaisen koulutuksen vitsaus on oppilaiden tasapäistäminen. Pääsemme korkeille sijoille niin PISA kuin TIMMS testeissä lähinnä syystä, että meillä on maailman parhaimmat heikoimmat. Meille oppilaiden tasa-arvo tarkoittaa liian usein tasapäistämistä ja hyvien oppilaiden tyhjäkäynnille jättämistä. Avoimet oppimisympäristöt auttavat tasapäistämisen lopettamisessa. Kyse on heterogeenisuuden tuomasta voimavarasta oppilaiden oppimiselle eikä heterogeenisuuden tuomasta ongelmasta opettajan opettamiselle. Tämä ei yksinkertaisesti ole mahdollista ellei opettajan rooli muutu tiedon jakajasta opettajan valitsemalla tasolla joksikin muuksi. Aikaisempien kokemusten ja tutkimusten perusteella pitäisi olla selvää etteivät tasoryhmät, edes joustavat sellaiset, kuulu peruskouluihimme. Oppilaskeskeisessä oppimiskulttuurissa opettaja ei valitse opetuksen tasoa, vaan oppilas valitsee oppimisensa tason. Kyse ei ole pelkästään siitä, että oppilaat saavat opiskella omalla lähikehityksen vyöhykkeellään vaan tuon vyöhykkeen laadusta. Opettaja voi toiminnallaan joko edistää tai estää oppilaan oppimista. Lähikehityksen vyöhykkeen laatuun viittaavista tutkimuksista voit lukea enemmän flippedlearning.fi sivustoltani.  

Oma yläkoulun opetukseni pohjautuu avoimeen oppimisympäristöön, joka on rakennettu Avoin matematiikka kirjasarjan pohjalle. Kirjat on lähtökohtaisesti kirjoitettu oppilaiden itseluettavaksi. CC-BY lisenssillä kirjoitetut kirjat tarjoavat vahvan taustatuen oppilaslähtöiselle oppimiskulttuurille käänteisen oppimisen hengen mukaisesti. Ilmaiseksi käytettävät kirjat eivät ole pelkästään opettajien muokattavissa ja rikastettavissa vaan myös oppilaiden. Oppilaat voivat itse tehdä oman oppikirjansa ja ottaa ne seuraavalle kouluasteelle mukaan. Parasta Avoimessa matematiikassa on, että kaikki yläkoulun oppikirjat ovat samanaikaisesti sähköisesti oppilaiden käytössä. Oppilaat voivat joustavasti siirtyä kertaamaan esim. kasiluokan kirjasta yhtälön ratkaisua, jos tässä havaitaan puutteita ysiluokan oppimateriaalia suoritettaessa.

Oppimateriaalilla on keskeinen merkitys sille, minkälaiseksi oppilaskeskeinen oppimiskulttuuri muodostuu. Oppiminen ei saa olla vain annetun kirjasarjan mekaanista suorittamista ja kilpailua siitä, millä sivulla ollaan menossa. Avoin matematiikka on voimakkaasti eriytetty ylöspäin ja oppilaille tarjotaan yli kympin rajan meneviä tehtäviä. Mottona on, että jos oppilas ei missään vaiheessa tunne olevansa pihalla, ei oppimisen taso ole oikea. Tahkokallion viittaamaa helppoa tietä ei avoimessa oppimisympäristössä anneta edes hyville, vaan haastetaan kaikki sillä tasolla, jolla he ovat. Toimin aikaisemmin matematiikan opettajana lukiossa. Aivan liian usein kohtasin oppilaita, jotka olivat kyllä olleet hyviä opettajan valitsemalla tasolla peruskoulussa, mutta eivät olleet oppineet tekemään sellaista työtä matemaattisen ymmärryksensä eteen, mitä vaaditaan pitkällä matematiikalla.

Parasta oppilaskeskeisessä oppimiskulttuurissa on inhimillisyys. Ketään ei pudoteta kelkasta. Murrosikäisellä lapsella on muutakin mielessä kuin koulu, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Kun eteneminen on omatahtista, ei haittaa vaikka kasiluokka olisikin mennyt kasvukipujen merkeissä. Jos ysiluokalla löytyy ymmärrys ja mielekkyys oppimiselle, saattaa oppilas käydä muutamassa kuukaudessa yhden vuoden asiat. Oppilaskeskeisistä oppimiskulttuureissa ongelmaksi nostetaan oppilaiden itseohjautuvuus. Ongelma on, jos opettaja ei usko oppilaiden pystyvän siihen.  On olemassa tieteellisiä tutkimuksia, joissa on havaittu, ettei 10 - 15 % oppilaista itseohjaudu. Kolikon toinen puoli on, että huimat 85 % itseohjautuu. Kun puhutaan oppimiskulttuurin muuttamisesta oppilaslähtöiseksi, on syytä muistaa ettei lähtökohtana ole ihannemaailma, missä kaikki opiskelee ja oppii. Opettajat lähtevät muuttamaan oppimiskulttuuriaan löytääkseen työkaluja arjen haasteisiin ja omaan jaksamiseensa. 

Tahkokallio povaa, että avoimet oppimisympäristöt muuttavat koulun paikaksi, jossa selviytyy vain parhaimmisto, heikommille oppilaille käy huonosti. Väitän että avoimista oppimisympäristöistä hyötyvät eniten juuri heikoimmat oppilaat parhaimmiston ohella.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Erinomaisen hyvä kirjoitus. Ei oikein mitään muuta kommentoitavaa.

Käyttäjän JussiToivomki kuva
Jussi Toivomäki

Viittaus lähikehityksen vyöhykkeeseen oli hyvä, kirkastaa hyvin sen, mistä oppimisessa on todella kyse. Kun tämä huomioidaan Flipped classroomissa ja muissa oppilaslähtöisissä oppimismenetelmissä tehostuu oppiminen merkittävästi. Kuten kirjoituksessa korostit ei opiskelijalähtöisyys ole mikään päämäärä sinänsä.

Käyttäjän mikkoahonen kuva
Mikko Ahonen

Kirjoituksesi Marika on mielenkiintoinen ja siinä on monia hyviä kohtia.

Pysähtyisin kuitenkin ajatellemaan seuraavaa lausettasi: "Parasta Avoimessa matematiikassa on, että kaikki yläkoulun oppikirjat ovat samanaikaisesti sähköisesti oppilaiden käytössä."

Tämä valitettavasti tarkoittaa kroonista oppilaiden mikroaaltokuormitusta, koska kouluissa on lähes pelkästään langattomia yhteyksiä. WHO:n syöväntutkimuslaitos luokitteli vuonna 2011 radiotaajuisen säteilyn eli mikroaaltosäteilyn luokkaan 'mahdollisesti karsinogeeninen'. http://www.iarc.fr/en/media-centre/pr/2011/pdfs/pr...

Tämä jatkuvasti kasvava terveysriski luokkahuoneissa pitäisi hallita.

Nyt vuoden 2015 alussa Ranskassa kiellettiin terveyssyistä WLAN-tukiasemat päiväkodeissa ja koulujen luokkahuoneissa ne saavat olla päällä vain ajoittain. Kts. esim. yhteenveto englanniksi:

http://ehtrust.org/france-new-national-law-bans-wi...

Vakuutusjätti Lloyds of London on helmikuusta 2015 irtisanoutunut kaikista mikroaaltojen tuottamista terveysvaurioista. Vastuu on siis siirtymässä opetusviranomaisille, rehtoreille ja opettajille.

Tästä riskienhallinnasta pitäisi kiireesti keskustella. Olen vuodesta 2008 koittanut saada niin oppilaille kuin opettajille terveellisempiä kouluja. Käsittelen myös oppilaan oikeuksia:

http://www.slideshare.net/MAhonen/ahonen-edu-areen...

Oppilaskeskeisyys on tärkeä asia, mutta koulun pitäisi samanaikaisesti olla lasten aivojen terveyttä, muistia, keskittymiskykyä ja oppimista tukeva paikka.

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Ei ole mikään ongelma ladata nuo oppimateriaalit koneelle,tabletille tai mille tahansa muullekin laitteelle käytettäväksi ilman nettiä. Jos lähtökohta on, että tietotekniikan hyödyntäminen vaatii aina nettiyhteyden, se on aika älytön ajatus.

Koneille oppikirjat ja vaikka wiki-muodossa muutakin matskua, matematiikkaohjelma ja vaikka python-tulkki. Eiköhän noilla nyt pärjäis.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Sähköisen ylioppilaskirjoituksen takia lukioissa on nykyään luokkia, joissa on Ethernet-kaapelointi. Langattomat verkot mahdollistaisivat tai tekisivät lunttauksen helpommaksi. Paikallisessa lukiossa kaapelointi on toteutettu lattialla luikertelevilla kaapeleilla, jotka on ilmastointiteipillä kiinni lattiassa.

Ei tarvita kummoisia ennustajanlahjoja väittääkseen, että uusiin kouluihin tulee useita luokkia, joissa on kiinteä kaapelointi. Ihan samaan tapaan kuin työpaikoillakin.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Täytyy tietysti huomioida, että tuohon samaan mahdollisiin karsinogeeneihin kuuluvat mm. suolakurkut ja muut pikkelsöidyt tai mausteliemivihannekset, kahvi, styroksipakkaukset ja niin edelleen.

Terveysriskistä siis ei voitane puhua.

http://www.forbes.com/sites/fayeflam/2015/01/19/th...

Käyttäjän mikkoahonen kuva
Mikko Ahonen

Yllä opettaja Kilpiäiäinen vertaa lasten mobiilaitteiden mikroaaltokuormituksen riskiä pikkelsin syömiseen.

Uusimman tutkimuksen mukaan radiotaajuinen säteily on A) todennäköisesti syöpää aiheuttavaa ( http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24192496 ) ja B) hedelmällisyyttä vaurioittavaa ( http://tinyurl.com/steri-mobile )

Eikö opettajan pitäisi edistää oppilaidensa terveyttä ja tehdä koulusta turvallinen oppimisympäristö?

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Tällä nyt varmasti saataisiin jonkin verran enemmän ihmisiä houkuteltua esim. luonnontieteelliselle alalle. Toki ongelmana on kuten aiemminkin se, että ainoat, jotka matematiikkaa oikeasti lukiossa(peruskoulussa ei kukaan) tarvitsevat, ovat ne muutamat fysiikan ja kemian kursseja lukevat. Ohjelmoinnissakaan tuskin moni enää nykypäivänä ymmärtää mitään ykkösistä ja nollista.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Väitän, että nuo avoimet oppimisympäristöt entisestä enemmän digidementoivat heikoimpia oppilaita.

"Tahkokallio povaa, että avoimet oppimisympäristöt muuttavat koulun paikaksi, jossa selviytyy vain parhaimmisto, heikommille oppilaille käy huonosti. Väitän että avoimista oppimisympäristöistä hyötyvät eniten juuri heikoimmat oppilaat parhaimmiston ohella."

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/206...

Käyttäjän PauliLaasonen kuva
Pauli Laasonen

Onko tämän tyyppisessä opiskelusta kokemusta missään tulee turhan kalliiksi lähteä kokeilemaan mitään mistä ei ole varmuutta tuloksista tässä taloustilanteessa . Mieluimminkin pitäisi ottaa mallia maista jossa tulokset puhuvat puolestaan kuten Japani Korea Kiina ja USA jotka ovat kuitenkin johtavia maita keksinnöissä ja innovaatioissa. Meidän koulutus on ollut tehokasta ala asteella mutta ylemmällä tasolla ei ole mitään näyttöä jopa Viro on monessa asiassa meitä edellä. Meillä on huonot johtajat huonot myyjät huonot tuotteet ja kaikki nämä ihmiset jotka näitä asioita hoitavat ovat saaneet koulutuksensa Suomessa. Parempi on ottaa mallia niiltä joilla homma on hallussa.

Helena Hovila

Alakoulussa pulpettirivit symboloivat sitä että oppilaat tekevät koko ajan samaa tehtävää samaan tahtiin. Kun siirrytään enemmän pienryhmätyöskentelyyn ja oppijan oman kysymyksen selvittämiseen motivoidaan lapsia. Alakoulussa on paljon opeteltavaa - kirjoittaminen ja lukeminen ja lähdekriittisyys. Nettikirja on hyvä ja tietotekniikka auttavat luomaan esityksiä ja ns. oppilaan tuottamaa materiaalia. Alakoulun ongelma on opetussuunnitelman seikkaperäinen laajuus ja loputon pikkutiedon opiskelu. Uusi ops mahdollisesti tuo kokonaisuuksia, mutta luulen että opettajan on ne luotava ops-tekstin pohjalta. Olemme jo 1980-luvulla alakouluissa tehneet kokonaisopetusta ja kehittäneet lapsen omaa motivaatiota mm. siten että lapsi valitsee. En usko että kukaan puhuu vapaasta kasvatuksesta. Kun henkilö on lapsi, hän tarvitsee tukea ja rajoja. Myös sosiaaliset taidot korostuvat kun lapsilla on pienet perheet. Opettelemme alakoulussa kovasti sosiaalisia taitoja. Myös eriytämme niin että lahjakkaillekin on mielekkäitä sisältöjä. Siinä Maarit Korhonen on oikeassa että oppisisältöjen on muututtava tähän aikaan sopiviksi, ihan kaikkea ei tarvitse säilyttää vuosikymmeniä päiväohjelmassa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Ei kokonaisuuksia voi opettaa top down.

Marja-Stiina Suihko

Otsikossa mainitaan vapaa kasvatus. Vapaa kasvatus lentelee leimakirveenä keskusteluissa ihan yhtä holtittomasti kuin käsitys siitä, että itseohjautuminen tarkoittaisi heitteillejättöä.
Neillin ajatuksissa ja Summerhillin todellisuudessa itse asiassa oli juuri kyse itseohjautumisesta sellaisena, kuin se tässä blogissa määritellään. "Vapaasta kasvatuksesta" on tullut kaikenlaisen laiminlyönnin ja kasvattamatta jättämisen synonyymi. Tarkkuutta siis tämänkin termin viljelyyn.

Toimituksen poiminnat